Vanki-isät ja lapset saivat viettää yhdessä isänpäivää

Jokelan vankilan voimistelusalissa odotetaan isänpäiväjuhlien alkamista lauantaina 12.11. Trubaduuri, diakoni Kimmo Kajos Helsingin seurakuntayhtymästä virittelee kitaraansa. Salin seinustalle olevalla tarjoilupöydällä on kaksi isien itsensä leipomaa kakkua, rivi pillimehuja ja vadillinen banaaneja.

Keskellä hallia on toinen pöytä, jolla on korttipohjia, kyniä ja tarroja isänpäiväkorttien askartelua varten. Juhlia varten saliin on tuotu muutama lelu ja pari jumppamattoa.    

Ensimmäinen erä kuudestatoista isänpäiväjuhlaan osallistuvasta lapsesta pelmahtaa paikalle. Pieni poika pillahtaa itkuun huomatessaan, että äiti jäikin portin toiselle puolelle. Hän rauhoittuu pikkuhiljaa vankilan naispuolisen ohjaajan sylissä.

Loputkin lapsivieraat haetaan paikalle. Pari pikkupoikaa ryntää ajamaan muoviautolla. Outo tilanne ja vieraat ihmiset pitävät muut lapset vielä hiljaisina.

Mutta sitten tulevat isät. Jännitys ja alkukankeus unohtuvat silmänräpäyksessä. Lapset ryntäävät isiensä kaulaan ja pienimmät kiipeävät syleihin. Juhlat alkavat täysillä saman tien. Yhtään sekuntia ei kannata hukata kallisarvoista yhdessäoloaikaa. 

Juhlassa saa olla kahden

Seinustalla istuvat kaulakkain supattamassa isä ja noin 13-14 -vuotias tytär. Jumppamatolla nuori isä peuhaa 2-3 -vuotiaan tyttönsä kanssa näkemättä selvästikään ketään muuta kuin tämän pienen tyttärensä. Pöydän ääressä pieni tyttö istuu isänsä sylissä ja askartelee korttia. Salin toisessa päässä isä ja poika lämäävät sählyä.

"Katso nyt miten kaikki viihtyvät ja ovat omiensa kanssa", vastaa ensimmäistä tuomiotaan istuva "Pera" kysymykseen isänpäiväjuhlan onnistumisesta.

Peran mukaan isänpäiväjuhla on todella arvokas tilaisuus siinäkin mielessä, että hän pääsee  olemaan poikansa kanssa kahden. Perhetapaamisissa kun äitikin on yleensä mukana. 

Vaikka on juhlat, niin Pera ja poika käyvät vakavaa keskustelua.

"Poika haluaa tietää, miksi olen vankilassa. Yritän kertoa syistä, mutta varovasti ja vähitellen", Pera kertoo.

"Totta kai haluaisin nähdä useammin lastani ja varmaan moni muukin täällä oleva isä haluaisi. Mutta ymmärrän, että kaikkea ei ole mahdollista saada. Vankejahan me kuitenkin ollaan."

Kysymykseen, miltä tuntui tulla tapaamaan isää ensimmäistä kertaa vankilaan Peran poika vastaa: "Surulliselta". Nyt vankilassa käynteihin alkaa jo tottua, mutta niiden välillä isää on kova ikävä.

Sekä Pera että poika eivät keksi, mitä isänpäiväjuhlista puuttuisi.

"Toivotaan vaan, että ensi vuonnakin tällainen juhla järjestettäisiin."  

Viisi lasta ei mahdu tapaamisiin

 "Jussi" liimaa yhdessä 4-vuotiaan tyttärensä kanssa tarraa korttiin. Vieressä 14-vuotias isosisko auttaa. Isosisko ei edes muista, koska on nähnyt isänsä edellisen kerran.

"Minulla on viisi lasta. Heitä on mahdotonta tavata yhtä aikaa pienessä perhetapaamishuoneessa. Siksi näen lapsiani aika harvoin. Ja tästä syystä isänpäiväjuhla on todella hieno juttu. Tällaisia tapahtumia saisi olla enemmän", Jussi sanoo.

Hän ihmettelee, miksi perheleireille ei nykyisin pääse ennen kuin saa lomaoikeuden.

"Mitä ihmettä teen perheleirillä silloin, kun pääsen lomille? Nyt sellaista tarvittaisiin, että pääsisi edes kerran vuodessa olemaan lastensa kanssa."

Lapset motivoivat vankeja

Jokelan vankilan pastori Timo Simppula on yksi isänpäivän juhlien järjestäjistä Jokelassa. Hän on vetänyt isä-lapsi -ryhmää Jokelassa kymmenisen vuotta. Kerran kuussa kokoontuva ryhmä on niin suosittu, että tälläkin hetkellä sinne jonotetaan.

Simppula myöntää, että isänpäiväjuhlan toteuttaminen teetti paljon työtä, koska vankilassa byrokratia edellyttää aina monenlaisten asioiden huomioimista.   

"Isä-lapsi -ryhmä kuitenkin helpotti isänpäiväjuhlan toteuttamista suuresti. Rakenne on ikään kuin sama, mutta vain suuremmassa mittakaavassa. Ja kun katsoo tätä juhlaa, niin vakuuttuu siitä, että tällaisia tilaisuuksia tarvitaan. "

"Lapset ovat hyvin tärkeä motivoiva tekijä vangeille, kun he yrittävät parantaa tapojaan ja pysyä poissa rikollisesta elämästä. Tästä syystä vangeille kannattaa antaa mahdollisuus pitää yllä suhteitaan lapsiinsa."

Simppula sanoo, että lapsia ja perhettä ei vankiloissa saisi pitää "ylimääräisenä haittana".

"Onneksi tästä ajattelusta ollaan pääsemässä hyvin eroon vankeinhoidossa ja läheisten merkitys ymmärretään entistä paremmin", Simppula sanoo.

Pastori keskeytetään. Voisiko hän mennä hienovaraisesti ohjaamaan juhlaväkeä pelaamaan hieman kauemmaksi ruokapöydästä. "Kohta on sählymaila kakussa!", hihkaisee erityisohjaaja.

Isien leipoma kakku hienointa 

Trubaduuri laulaa vielä kerran vanki-isille J.Karjalaisen Sankarit-biisiä. Sitten tulee ilmoitus, että aika alkaa olla lopussa.

Isänpäiväjuhla päättyy yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Isät viedään osastolle ja lapset alkavat etsiä takkejaan ja kenkiään. Joku lapsi itkee vähän isän perään, mutta suuria erodraamoja ei näytellä. Vankien lapset ovat joutuneet opettelemaan siihen, että hetket isän kanssa ovat rajallisia.

Portin ulkopuolella odottavat saattajat. Myös heille isänpäiväjuhla on ollut mukava. Jokelan ainoan pitserian sijaan naiset ovat voineet viettää aikaansa Vankien Omaisten, Kritsin ja Snellun saattajille ja tapaajille järjestämässä pop up -kahvilassa vankilan alueella.

Entä lapset? Mikä oli hauskinta juhlassa? "Se että siellä oli isien leipomaa kakkua. Vaikka en sitä maistanutkaan", sanoo 14-vuotias juhlavieras. 

7-vuotiaalla pikkuneidillä on ytimekäs ehdotus, kuinka ensi vuoden juhlasta tulisi vielä kivempii.  "Tramboliini".

Laukaalla vangit mukana juhlajärjestelyissä 

Kritsin lapsi- ja perhetyön koordinaattori Tarja Sassi keksi idean isänpäivän viettämisestä vankiloissa yhdessä Helsingin NMKY:n kehittämispäällikön Ari Inkisen kanssa.

"Tarjosimme ideaa ja apuamme juhlien suunnittelussa kaikille vankiloille. Kylmäkosken vankila oli jo aikaisemmin näyttänyt mallia järjestämällä Linnanjuhlat vangeille ja heidän lapsilleen itsenäisyyspäivänä. Viisi vankilaa otti kopin ja toteutti isänpäiväjuhlan. Kylmäkoskikin siirsi isä-lapsi -juhlansa isänpäiväviikonlopuksi", Sassi kertoo.

Sassi oli mukana Laukaan vankilan isänpäiväjuhlassa. Väkeä oli yhteensä noin 60.

"Juhla sujui loistavasti. Hienoa oli, että vangit oli otettu mukaan juhlien suunnitteluun ja järjestelyyn. Näin tapahtumasta tuli todella koko vankilan yhteinen."

Laukaan vangit olivat muun muassa suunnitelleet ja toteuttaneet juhlan ruokatarjoilun; makaronilaatikkoa, salaattia ja kakkua. Vankien juhlatoimikunta oli järjestänyt lapsille ongintaa ja hankkinut ilmapalloja jaettavaksi. Paikalle oli tilattu orkesteri.

"Toivon, että isänpäiväjuhlista tulisi vuotuinen perinne ja yhä useammat vankilat alkaisivat järjestää niitä. Se on yksi todella hyvä keino tukea vankien vanhemmuutta ja ottaa lapsi näkökulma huomioon vankiloissa", Sassi toteaa.

Juhlat voi pitää kaikenlaisissa vankiloissa

"Vaikka juhlia järjestettiin ensimmäistä kertaa, niin meille kertyi kokemusta isänpäivätilaisuuden järjestämisestä niin tutkintavankilassa kuin suljetussa sekä avolaitoksessakin. Eli nyt tiedetään, että isänpäivän juhla on mahdollista toteuttaa kaiken tyyppisissä laitoksissa."

"Isänpäiväjuhlat ovat myös oivallinen mahdollisuus tavoittaa vankien läheisiä, jos järjestöt ovat mukana järjestämässä saattajille omia odottelutilaisuuksia, joissa jaetaan tietoa, neuvoja ja tukea", Sassi pohtii.    

Jokelan ja Laukaan lisäksi isänpäiväjuhla järjestettiin Haminan, Oulun ja Kylmäkosken vankiloissa. Vantaa oli pitämässä juhlia isille, mutta sellaisella osastolla, josta löytyi vain yksi vanki-isä.