Arkisto

7 kirjoitusta

Kirjoitukset vuodelta 2017

Oikeudenmukainen rangaistus

Maanantaina 26. kesäkuuta 2017 | Olli Kaarakka

Viime kirjoituksessa vertasin rangaistuksen tehokkuutta ja hyötyä rangaistuksen oikeudenmukaisuuteen. Yhteiskunnan ja yleisen oikeustajun näkökulmasta rangaistuksen tulisi olla siinä määrin oikeudenmukainen, ettei se aiheuta haittaa yhteiskunnalle.

Tarkoitin sitä, että jonkinlaisen sovituksen täytyy tapahtua, vaikka se aiheuttaisi yhteiskunnalle haittaa esimerkiksi taloudellisesti, tai lisäämällä rikoksen uusimisen riskiä ja syrjäytymistä.

Sovituksen on siis tapahduttava, jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi.

Oikeudenmukaisuuden määritelmä ei kuitenkaan ole täysin selkeä. On ymmärrettävä, että oikeudenmukaisuus ei tarkoita samaa kuin moraalisesti oikea, vaikka nämä usein samaistetaankin.

Toiminta voi olla oikeudenmukaista, vaikka se olisi moraalisesti väärin - tai päinvastoin.

Anna armon käydä oikeudesta

Voi olla, että Riku-Petteri ei välttämättä saa suoritettua monenkaan yrityksen jälkeen ruotsinkurssia, koska opettaja arvostelee suoritukset oikeudenmukaisesti.

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että oppilaan pärjääminen kokeessa määrittää kurssin numeron. Kaikki oppilaat arvostellaan samanlaisen arvosteluperiaatteen mukaan.

Riku-Petteri saa jokaisesta yrityksestään hylsyn. Seurauksena on, että Riku-Petteriltä jää tutkinto saamatta, koska ruotsinkurssi oli vaatimuksena tutkinnon saamiseen. Hän syrjäytyy, alkoholisoituu ja lopulta elämän kolhimana tappaa itsensä.

Näin tapahtui, koska opettaja ei voinut antaa sitä armovitosta.

Yhteiskunnan ja yksilön kannalta olisi tässä tapauksessa ollut perustellumpaa antaa kovasta yrityksestä armovitonen, jotta ikäviltä seurauksilta olisi voitu välttyä. Oikeudenmukaista se ei olisi ollut - armollista kuitenkin.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Vankeus ja perhe

Tiistaina 13. kesäkuuta 2017 | Sanja Sateenranta

Vankilat ovat avainasemassa, kun puhutaan vankien perhesuhteista. Ne ovat roolissaan ehkä tahtomattaan, mutta vankeuden mukanaan tuomat rajoitukset heijastuvat suoraan perheisiin.

Perheille on tärkeintä yhdessä vietetty aika. Ymmärrettävästi tällaista aikaa ei juurikaan ole, kun toinen tai molemmat vanhemmista ovat vankilassa.

Suljetut vankilat tarjoavat perhetapaamisen noin kerran kuukaudessa. Kestoltaan se on muutaman tunnin pituinen ja vietetään yleensä yksiön kaltaisessa, kodinomaiseksi sisustetussa huoneistossa vankilan sisällä. Paikalla ei ole vartijoita, vaan perhe voi viettää rauhassa yhteistä aikaa.

Avovankilassa vastaavat perhetapaamiset kestävät yleensä viikonlopun. Puitteet ovat tällöin hieman mieluisammat, sillä perheellä on mahdollisuus ulkoilla vankilan piha-alueilla.

Lisäksi vankiloissa järjestetään valvottuja tapaamisia viikonloppuisin. Niiden kestot vaihtelevat 45 minuutista muutamiin tunteihin. Usein vangin ja tapaajan välissä on "pleksi".

Jokainen voi miettiä, ovatko nämä riittäviä aikoja pitää yllä parisuhdetta tai vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Selvää on, että tapaamiset ovat täysin riittämättömiä nykyisellään.

Omainen ei ole se, joka on tuomittu rikoksesta, mutta myös häntä rangaistaan rajoitusten kautta. Tilanne on äärimmäisen vaikea lapsille. Neljän viikon odotus on lapsille kohtuuton. On myös fakta, että hyvin usein vankien avioliitot ja parisuhteet päättyvät tuomion aikana.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Vankien vahvuudet ja vankeusajan työllisyyttä tukeva toiminta näkyviksi

Perjantaina 2. kesäkuuta 2017 | Janika Lindström

Vankilasta vapautuvan työllisyyttä voi hankaloittaa se, että työnhakijoina on myös rikosrekisterittömiä hakijoita. Rikostausta ei välttämättä ole esteenä moniinkaan työtehtäviin, mutta työantajien rikostaustaisiin liittyvät ennakkoasenteet voivat haitata työllistymistä.

Lisäksi vankeusaika on voinut jättää osalle pitkän tauon työhistoriaan. Tämän voidaan ajatella heikentävän hakijan ammattitaitoa, työkykyä ja työelämätaitoja.

Vankeusaikana monet vangit suorittavat kuitenkin opintoja tai erilaisia työtehtäviä. Myös Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmatoiminnat voivat olla osa vankien suunnitelmallista rangaistusaikaa.

Ohjelmatoiminnat kehittävät vankien sosiaalisia ja kongnitiivisia taitoja monin eri tavoin. Vankeusajan mahdollisuuksia tulisikin tehdä näkyväksi myönteisinä aikaansaannoksina.

Koulu- ja ohjelmatoimintatodistusten lisäksi vankien kädentöitä sekä muita työsuoritteita olisi tärkeää todentaan kuvaamalla niitä tai dokumentoimalla niihin liittyviä työvaiheita esimerkiksi portfolioon.

Portfolio tekisi näkyväksi erilaisia vankeusaikana toteutuneita positiivisia asioita vastapainoksi viranomaisten rikostaustaisista tekemille rekisterimerkinnöille. Portfolioprosessi vankeusaikana vahvistaisi myös vankien itsetuntoa sekä minäkuvaa, kun tarkastelun kohteena olisi heidän vahvuuksiensa sekä positiivisten saavutustensa tunnistaminen.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Kehollisuus rikosseuraamusasiakkaiden kuntoutuksessa

Maanantaina 29. toukokuuta 2017 | Erja Toivo

"Voitaisiinko me tehdä jotain muuta kuin puhua?" Näin kysyivät miesvangit minulta yhdessä valmennusryhmässä, jota ohjasin eräässä suljetussa vankilassa viime keväänä. Aloin ideoida, millaista toiminnallista valmennusta Vangin oppimispolku -hanke voisi tarjota. Päädyin ehdottamaan vankiloille ja vangeille terveysliikuntaa.

Nyt keväällä 2017 on edetty yhteistyössä sellaiseen vaiheeseen, että ohjaan kolmessa vankilassa miesvangeille VENYY-ryhmiä.

VENYY-ryhmä tarjoaa psykofyysistä kuntoutusta, harjoituksia kehonhuoltoon ja kehonhallintaan. Ryhmässä lämmitellään ja venytellään kehoa sekä tehdään erilaisia rentoutumisharjoitteita. Venyttely parantaa kehotuntumaa, lisää kehon liikkuvuutta, purkaa kehon stressivarastoja ja virkistää.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Vertaiset omaisten tukena

Torstaina 20. huhtikuuta 2017 | Sanja Sateenranta

Vankeus koskettaa aina koko perhettä. Se on valtava elämänmuutos, johon kukaan ei pysty ennalta täysin valmistautumaan. Yhden perheenjäsenen poistuminen kodista vaikuttaa koko perheeseen. Sen lisäksi se vaikuttaa vangin koko lähipiiriin.

Mitä tapahtuu, kun isä tai äiti ei tulekaan enää kotiin? Ei leiki, auta läksyissä, tee lempiruokaa tai ylipäänsä ole läsnä.

Miten tämä vaikuttaa puolisoon? Kukaan ei kanna apuna vastuuta perheestä, osallistu kotitöihin tai hoida lapsia. Ei ole enää toista aikuista läsnä ja tukena.

2 kommenttia Lue koko kirjoitus

Uusi julkaisu pureutuu rikostaustaisten parissa tehtävään sosiaalityöhön

Perjantaina 20. tammikuuta 2017 | Janika Lindström

Rikosseuraamusalan sosionomiopiskelijoiden kuntouttavan sosiaalityön opintojaksolla toteutetaan kuluvan kevään aikana artikkelikokooma, jossa annetaan puheenvuoro sosiaalityön ammattilaisille. Kokoomateoksessa tehdään näkyväksi vankien parissa tehtävää sosiaalityötä vankeusprosessin eri vaiheissa.

Julkaisuun kootaan erityylisiä kokemuksellisia ammattilaispuheenvuoroja opiskelijoiden kirjoittamina artikkeleina. Opiskelijat haastattelevat kriminaaliasiamiestä, suljetun vankilan, avovankilan, tutkintavankilan, järjestön, kunnan ja yhdyskuntaseuraamustoimiston sosiaalityön ammattilaisia.

Sosiaalityön teemaa lähestytään erilaisista ennalta määritellyistä teoreettisista viitekehyksistä käsin.

Haastateltavat kertovat kokemuksiaan sosiaalityön ammattilaisena toimimisesta, viranomaisyhteistyöstä sekä rikostaustaisten yhteiskunnallisesta asemasta. Artikkeleissa avataan myös erilaisia näkökulmia rikostaustaisille tarkoitettujen hyvinvointipalveluiden saatavuudesta ja riittävyydestä.

Tarkoitus on tuoda esille yhteiskunnassa olevan ja vangeille tarkoitetun tukiverkoston silmukoita ja aukkokohtia.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Miksi haluamme rangaista rikollista?

Torstaina 12. tammikuuta 2017 | Olli Kaarakka

Rankaisemisen perusteleminen ei ole kovinkaan yksinkertaista, vaikka siltä se usein netin kommenttipalstoja lukiessa tuntuu.

Ajattelemme, että kun on tapahtunut vääryys, siitä tulisi seurata rangaistus. Rangaistus palauttaa tasapainon maailmaan eli sovittaa tapahtuneen. Tähän sovitusajatukseen nojaa retributiivinen rangaistusteoria, jossa rangaistus on luonnollinen seuraus rikoksesta.

Rangaistusta oikeutetaan myös yhteiskunnallisesti ns. preventiivisessä rangaistusteoriassa. Rangaistus on tietyssä määrin yhteiskunnalle hyödyllinen, koska se saattaa estää tekijää tekemästä uusia vääryyksiä rangaistuksen aikana tai estää pelotteellaan henkilöä tekemästä rikosta.

Preventiivinen rangaistusteoria on osa utilitaristista eli hyödyn arviointiin perustuvaa teoriaa, jossa myös rangaistuksen yhteiskunnalle tulevat haitat otetaan huomioon.

Millä tahansa tavalla rangaistusta sitten pyrkiikin oikeuttamaan, jokainen teoria jää vajaaksi. Yleensä ihmisillä on kuitenkin vahva mielipide siitä, rankaiseeko yhteiskunta rikoksentekijöitä tarpeeksi ankarasti.

 

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus