Janne Raninen

Kirjoittaja lähettää tekstinsä vankilasta, jossa hän suorittaa rangaistustaan. Hän on lapsiaan rakastava isä ja toivoo, että vanhemman rangaistuksesta lapsille aiheutuvia haittoja minimoitaisiin perhetyön avulla. Hän on yksi Voikukkalapset ry:n perustajajäsenistä.

Olen nyt viettänyt 20 vuotta eri vankiloissa mutten silti ole menettänyt 20 vuotta

Maanantaina 4. syyskuuta 2017 | Janne Raninen

En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogia. On ollut kädet täynnä.

Muistan, kun kolme vuotta sitten aloin saada poistumislupia. Mietin silloin, että minulla on ihan helvetin pitkä matka takaisin normielämään.

Mietin, että tulenkohan onnistumaan vai tulenko loppuiän olemaan jäljessä muista, linnavuosien vuoksi.

Mietin, että muutaman vuoden päästä minulla pitäisi olla kämppä, duuni, johtaa yhdistystä ja myös löytää aikaa perheelleni.

Kaiken lisäksi minulla pitäisi olla rahaa sisustaa kämppä, päivittää vaatevarastoni ja mielellään pysyä mukana muissakin yhteiskunnallisissa ympyröissä.

Ja tämä kaikki pitäisi saavuttaa alkamalla aika lailla nollasta. Olin epävarma siitä, tulenko pärjäämään duuni- ja rehellisessä elämässä.

Tiesin, että halutessani voisin palata rikolliseen elämään, milloin tahansa. Ne kuviot osaan. Siinä maailmassa en ole polttanut siltoja, joten pääsisin halutessani mukaan heti. Mutta en kaipaa sinne.

Näin ollen päätin jo kauan sitten, että yritän täysillä elää elämää ilman rikoksia ja tämä uusi luku elämässäni alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta.

3 kommenttia Lue koko kirjoitus

Radikalisoitumisen vaiheet

Keskiviikkona 31. elokuuta 2016 | Janne Raninen

Noin 20 vuotta sitten makasin parkkipaikalla auton alla, käsikranaatti käsissäni. Tarkoituksena oli heittää se erästä henkilöä kohti, hänen ilmestyessään parkkipaikalle.

Nyt istun sellissäni ja katson uutisia, kuinka 8-vuotias poika on kuollut Ruotsissa, kun joku on heittänyt käsikranaatin asuntoon, jossa poika oli.

Tragedia. Levätköön poika rauhassa ja Luoja varjelkoon, ettei sama tapahtuisi uudelleen.

Tiedän, miltä tuntuu olla sotatilanteessa kadulla. Tiedän, miltä tuntuu pukea luotiliivit, ladata konekivääri, käsitellä käsikranaattia ja postailla vastustaja puolta, viikosta toiseen.

Tiedän myös, että kun on siinä vaiheessa, syvällä pelissä, ei ole mitään, mikä saisi mielen muuttumaan. Tiedän ja tunnistan myös tiettyjä osatekijöitä, jotka ovat vieneet henkilön tähän tilanteeseen.

Yhtä tiettyä kaavaahan ei ole, vaan katu nielaisee pienin askelin. Se voi olla pettymyksen tunne yhteiskuntaa kohti, mikä alkaa jo lapsena. Kun ei tunne saavansa tukea yhteiskunnalta.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Lyö poika lyö - ja minähän löin

Maanantaina 21. maaliskuuta 2016 | Janne Raninen

Istuimme sellikaverini kanssa keskustelemassa nuoruudestamme ja siitä, mitkä asiat ovat osittain vaikuttaneet siihen, miksi olemme vankilassa nyt.

Kuunnellessani sellinaapuriani mieleeni juolahti yksi parhaimmista ystävistäni, jonka isä lusi pitkiä aikoja ystäväni ollessa lapsi.

Ystäväni täytettyä 15 vuotta hän oli tapaamassa isäänsä vankilassa.

Isä asetti hänelle vaatimuksen. Koska poika oli täyttänyt 15 vuotta ja oli vanhin poika perheessä,  hänen oli osallistuttava perheen talouteen.

Isä sanoi, että pojan on joko mentävä rehellisiin töihin tai tehtävä kuukaudessa laiton kauppa, jonka avulla tuo kotiin 10 000 kruunua.

2 kommenttia Lue koko kirjoitus

Onko "gangstaräppi" tuomittavaa taidetta?

Torstaina 3. joulukuuta 2015 | Janne Raninen

Täällä Suomessakin olen törmännyt samaan keskusteluun, joka velloi Ruotsissa vuosikymmenen sitten, kun "Kartellen" perustettiin. Keskustelu gangstarapista.

Samaa keskustelua olen aikoinaan seurannut, kun NWA, 50 cent, The Game, li'l Kim, Queen Latifah ja muita artisteja julkaisi materiaalia Jenkeissä. Järkyttävää ja tuomittavaa, jotkut huusivat kovaan ääneen.

Kirjoitin hiljattain aiheesta Mercedes Bentsolle ja aion tässäkin kirjoituksessani lainata muutaman lauseen siitä.

Jotkut kutsuvat lajia gangstaräpiksi, toiset todellisuusräpiksi. Lajilla on monta eri nimeä. Yhteinen tekijä on kuitenkin, että siinä nostetaan esille asioita, joista monet eivät suostu puhumaan ääneen.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Voikukkalasten vuosi

Torstaina 27. elokuuta 2015 | Janne Raninen

Vuosi sitten perustettiin Voikukkalapset ry. Uskoin vuosi sitten tähän asiaan ja uskon edelleenkin.

Olen asialle omistautuneiden henkilöiden kanssa päässyt kokemaan, kuinka hyvin meidät on otettu vastaan. Ollaan päästy yhteistyöhön hyvien yhteistyökumppaneiden kanssa ja päästy esittäytymään opetus- ja kulttuuriministeriöön.

En olisi heti ensimmäisenä uskonut, muutama vuosi sitten, että meihin suhtaudutaan näinkin ennakkoluulottomasti.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Tunnista kykysi

Tiistaina 21. huhtikuuta 2015 | Janne Raninen

Olemme yhdistyksemme Voikukkalapset ry:n kanssa, yhteistyössä Aseman Lapset ry:n kanssa toteuttaneet Tunnista kykysi -hankkeen.

Se on työpajatyyppinen hanke, joka toteutetaan 10 kertaa. Nuoret pääsevat hankkeessa tutustumaan rap-musiikin maailmaan.

Hankkeen lopussa nuoret pääsevät halutessaan levyttämään ja julkaisemaan teoksensa. Hankkeesta on takana seitsemän kertaa ja jaljellä on enää yksi kerta ennen nauhoituksia.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Rikosseuraamusalueiden eroavaisuudet

Keskiviikkona 25. maaliskuuta 2015 | Janne Raninen

Olen muutama kuukausi sitten siirtynyt rikosseuraamusalueelta toiseen. Olen edelleen suljetussa vankilassa. Itse asiassa tämä Sukevan vankila on tämän rikosseuraamusalueen suljetuin vankila.

Ei tämäkään vankila mikään unelma ole kuntoutustoimenpiteitä ajatellen. Suljetuksi vankilaksi täällä kuitenkin asiat toimivat yllättävän hyvin.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Positiivista edistystä

Maanantaina 24. marraskuuta 2014 | Janne Raninen

Eka blogini käsitteli sitä, kuinka päiväkodin johtaja oli huolissaan, kun olin tulossa vierailulle lapseni päiväkotiin.

Viime viikolla sain ensimmäisen vuorokauden mittaisen poistumisluvan. Soitin hyvissä ajoin ennen poistumislupaa lapseni koulun rehtorille tiedustellakseni mahdollista vierailua koulussa. Tällä kertaa asenne oli aivan erilainen kuin päiväkodin tapauksessa.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Ystävän kuolema

Maanantaina 13. lokakuuta 2014 | Janne Raninen

Ystäväni menehtyi jokin aika sitten. Hän ampui itsensä.

Ajattelin, että onko tämä oikea foorumi kirjoittaa tästä asiasta.

Päädyin kuitenkin kirjoittamaan tästä tänne, sillä tämän foorumin ylläpitäjä sekä muita ammattilaisia oli mukana tarjoamassa ystävälleni apua hänen elämänsä loppuvaiheessa.

Ystäväni oli lusimassa Sörkassa ja siellä hän sairastui. Sairauksien tuloksena hänelle tuli ongelmia muiden vankien kanssa.

Näiden ongelmien jälkeen hänet siirrettiin lyhyeksi aikaa vankimielisairaalaan.

2 kommenttia Lue koko kirjoitus

Tekniikan ihmelapsi

Tiistaina 29. heinäkuuta 2014 | Janne Raninen

Olen menossa lomille ja tilasin itselleni tabletin. Olen 10 vuoden aikana kerran käyttänyt tablettia, joten olen aika pihalla sen käytöstä.

Ulkoilussa kerroin vankitoverilleni, että minun täytyy käydä ostamassa mokkula siihen tablettiin. Kaverilla oli hauskaa. Kävi ilmi, ettei tabletteihin mitään mokkulaa tarvitse.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Ruuhkaa tulee

Keskiviikkona 28. toukokuuta 2014 | Janne Raninen

MTV3:n teksti-tv:llä oli joku aika sitten uutinen, että elinkautisvankien määrä on ennätyskorkea Suomessa. Kaiken kaikkiaan meitä on 221 kpl. Se on todella iso määrä.

Alibissa oli hiljattain taulukko elinkautisvankien -määrästä, - vapautuneista ja  -rangaistuksen keskipituudesta. Artikkelissa mainittiin, että elinkautisen vankeusrangaistuksen pituus on tällä hetkellä noin 15 vuotta.

Mikäli lasketaan 15 vuoden lusimisella, niin artikkelin taulukon mukaan seuraavan viiden vuoden aikana 60 elinkautisvangin tulisi vapautua.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Luokkakuva

Keskiviikkona 26. maaliskuuta 2014 | Janne Raninen

Muistelin niitä luokkakuvia, joita otettiin vuosittain koulussa. Niitä, joissa oli hymyileviä lapsia, joissa joiltain puuttui hampaita. Viattomia, siinä hetkessä eläviä lapsia.

Aloin pohtia, etteikö olisi helppoa, jos pystyisi kuvien perusteella näkemään, keillä heistä tulee menemään hyvin tulevaisuudessa ja keillä huonosti.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Kiitollinen, että huomioidaan

Torstaina 20. helmikuuta 2014 | Janne Raninen

On ollut kiva huomata, että vankien lasten oikeuksista ollaan kiinnostuneita laajemminkin. Täällä vankilassa luonani on tehty kuukauden aikana kaksi haastattelua. Toinen niistä on jo julkaistu. Se tuli Ylen uutisiin.

En olisi kirjaa kirjoittaessani uskonut, että teokseni herättää moista mielenkiintoa. En toki voi ottaa asiasta liikaa kunniaa, sillä on paljon henkilöitä, jotka ovat tehneet tämän asian parissa töitä jo kauan ennen kuin julkaisin kirjani. Ilokseni luin, että Ehjä perhe -yksikkö oli saanut RAY:stä lisää resursseja. Onneksi olkoon siitä. Olette tehneet monta vuotta kovaa työtä ja toivon, että jaksatte jatkaa sitä.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Joulumieltä kaikille

Perjantaina 20. joulukuuta 2013 | Janne Raninen

Joulu lähestyy ja on hiljentymisen aika. Perheiden tulisi kokoontua hyvien ruokien ja kuusen äärelle nauttimaan yhdessäolosta.

Iloista joulua ei valitettavasti kaikille suoda. Joissain perheissä vallitsee köyhyys, eivätkä lapset tule saamaan toivomiaan lahjoja. Joissain perheissä vallitsee alkoholismi tai kamankäyttö. Niissä on vaarana, että sekä äiti että lapset saavat turpaansa jouluna.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Kuuluuko vangille uusi mahdollisuus?

Perjantaina 1. marraskuuta 2013 | Janne Raninen

Vanhemmat olivat huolissaan, kun kuulivat, että heidän lapsensa esiintyisi elinkautisvangin kanssa. Näin kertoi minulle yksi henkilö siitä mahtavasta työryhmästä, jonka kanssa sain mahdollisuuden toteuttaa videokuvaukset.

 

Ymmärrän toki kyseisen vanhemman reaktion. Olisin tietenkin toivonut erilaista reaktiota. Aika ei taida kuitenkaan olla siihen vielä kypsä.

 

Jäin kuitenkin miettimään, että milloin vangille kuuluisi suoda uusi mahdollisuus? Missä vaiheessa minun kaltaiseeni elinkautisvankiin tulisi luottaa?

6 kommenttia Lue koko kirjoitus

Siviiliin katkerana ja vihaisena?

Tiistaina 21. toukokuuta 2013 | Janne Raninen

Näen viikoittain eri medioissa artikkeleita ym. uutisjuttuja, kuinka vankeinhoito on nykyään kuntouttavampaa. Olen myös vuo­sikaudet seurannut keskustelua siitä, kuinka vangit vapautuvat vailla asuntoa.

Suoritan tuomiotani Riihimäen vankilassa. Tämä on yksi Suomen kahdesta korkean turvaluokituksen vankiloista. Korkean turva-luokituksen vuoksi täältä ei pitäisi yhdenkään vangin vapautua, vaan vapautumisen tulisi tapahtua asteittain avoimista olo­suhteista.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Puhaltaako uudet tuulet?

Keskiviikkona 6. helmikuuta 2013 | Janne Raninen

Toin viime blogissani esille, että olisi ollut tärkeää saada jotain jatkumoa vanhemmuusryhmälle. Minulle ja varsinkin tyttärelleni avautui tähän erinomainen mahdollisuus. Nimittäin Kritsin ja Snellun järjestämä Taimi-ryhmä. Mikäs sen parempaa. Tytär olisi saanut käsitellä tunteita, joita vankeuteni tuo. Kaiken lisäksi vielä vertaistensa kanssa.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Vanhemmuusryhmästä

Tiistaina 18. joulukuuta 2012 | Janne Raninen

Se oli sitten siinä. Kahdeksan viikkoa vanhemmuusryhmää takana. Tänään oli viimeinen kerta ja haluaisin tuoda esille ajatuksiani ryhmään liittyen.

Alkuun olin vähän skeptinen kun kuulin, että saamme tavata lapsiaan ainoastaan kaksi kertaa. Tämä tarkoitti sitä, että joutuisimme keskustelemaan kahdeksan kertaa äijien kesken isyydestä vankilassa. Kyllä. Tässä meidän machomaailmassa, jossa tunteiden näyttäminen on heikkous. Tässä maailmassa, jossa varotaan sanomasta liikaa itsestään, jottei antaisi toiselle aseita. Tässä maailmassa, jossa puheet pitäisi olla ihan jostain muusta kuin isyydestä. En halua karkottaa lukijoitani toistamalla meidän maailman kielenkäyttöä tässä blogissa.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Lupaa, että pidät minusta huolen

Tiistaina 6. marraskuuta 2012 | Janne Raninen

Soitin tyttärelleni viikonloppuna. Hän sanoi minulle: "Lupaa että pidät minusta huolta". Hän sanoi sen aivan yllättäen.

 

Lupasin hänelle, että pidän aina hänestä huolta. Lisäksi kysyin häneltä, onko hän surullinen tai onko sattunut jotain.  Ajattelin, että hänen pyyntönsä olisi oire jostain muusta. Tyttäreni vastasi, ettei hän ole surullinen eikä mitään ole sattunut.

 

Olisin halunnut perehtyä syvemmin siihen, miksi tyttäreni sanoi noin. Ehkä ylianalysoin tilanteen, mutta koska en ole koskaan pettänyt lupausta tyttärelleni, minussa luonnollisesti heräsi huoli hänen hyvinvoinnistaan.

3 kommenttia Lue koko kirjoitus

Vierailu päiväkodissa

Keskiviikkona 15. elokuuta 2012 | Janne Raninen

Anon poistumislupaa päästäkseni käymään tyttäreni päiväkodissa. En ole kertaakaan päässyt käymään siellä, vankeusrangaistukseni vuoksi.

 

Ajattelin, että se olisi ollut tyttärelleni iloinen asia, kun isä edes kerran noutaa päiväkodista. Lisäksi olisin halunnut tutustua päiväkodin henkilökuntaan. Olisin voinut käydä heidän kanssa keskustelun, miten tyttärelläni on mennyt siellä.

4 kommenttia Lue koko kirjoitus