Olli Kaarakka

Olli Kaarakka on Kriminaalihuollon tukisäätiön Tukiasumispalveluiden asumispalvelupäällikkö.

- Olen filosofiasta valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri. Ennen Kriminaalihuollon tukisäätiön palvelukseen astumista olen työskennellyt Rikosseuraamuslaitoksella eri tehtävissä vanginvartijasta apulaisjohtajaan. Kiinnostuksen kohteitani ovat käytännöllinen filosofia: erityisesti etiikka ja yhteiskuntafilosofia, kriminologia, rikosseuraamustaustaisten sosiaalinen kuntoutus ja asunnottomuustyö. Nämä aiheet tulevat olemaan esillä kirjoituksissani.

Oikeudenmukainen rangaistus

Maanantaina 26. kesäkuuta 2017 | Olli Kaarakka

Viime kirjoituksessa vertasin rangaistuksen tehokkuutta ja hyötyä rangaistuksen oikeudenmukaisuuteen. Yhteiskunnan ja yleisen oikeustajun näkökulmasta rangaistuksen tulisi olla siinä määrin oikeudenmukainen, ettei se aiheuta haittaa yhteiskunnalle.

Tarkoitin sitä, että jonkinlaisen sovituksen täytyy tapahtua, vaikka se aiheuttaisi yhteiskunnalle haittaa esimerkiksi taloudellisesti, tai lisäämällä rikoksen uusimisen riskiä ja syrjäytymistä.

Sovituksen on siis tapahduttava, jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi.

Oikeudenmukaisuuden määritelmä ei kuitenkaan ole täysin selkeä. On ymmärrettävä, että oikeudenmukaisuus ei tarkoita samaa kuin moraalisesti oikea, vaikka nämä usein samaistetaankin.

Toiminta voi olla oikeudenmukaista, vaikka se olisi moraalisesti väärin - tai päinvastoin.

Anna armon käydä oikeudesta

Voi olla, että Riku-Petteri ei välttämättä saa suoritettua monenkaan yrityksen jälkeen ruotsinkurssia, koska opettaja arvostelee suoritukset oikeudenmukaisesti.

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että oppilaan pärjääminen kokeessa määrittää kurssin numeron. Kaikki oppilaat arvostellaan samanlaisen arvosteluperiaatteen mukaan.

Riku-Petteri saa jokaisesta yrityksestään hylsyn. Seurauksena on, että Riku-Petteriltä jää tutkinto saamatta, koska ruotsinkurssi oli vaatimuksena tutkinnon saamiseen. Hän syrjäytyy, alkoholisoituu ja lopulta elämän kolhimana tappaa itsensä.

Näin tapahtui, koska opettaja ei voinut antaa sitä armovitosta.

Yhteiskunnan ja yksilön kannalta olisi tässä tapauksessa ollut perustellumpaa antaa kovasta yrityksestä armovitonen, jotta ikäviltä seurauksilta olisi voitu välttyä. Oikeudenmukaista se ei olisi ollut - armollista kuitenkin.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Miksi haluamme rangaista rikollista?

Torstaina 12. tammikuuta 2017 | Olli Kaarakka

Rankaisemisen perusteleminen ei ole kovinkaan yksinkertaista, vaikka siltä se usein netin kommenttipalstoja lukiessa tuntuu.

Ajattelemme, että kun on tapahtunut vääryys, siitä tulisi seurata rangaistus. Rangaistus palauttaa tasapainon maailmaan eli sovittaa tapahtuneen. Tähän sovitusajatukseen nojaa retributiivinen rangaistusteoria, jossa rangaistus on luonnollinen seuraus rikoksesta.

Rangaistusta oikeutetaan myös yhteiskunnallisesti ns. preventiivisessä rangaistusteoriassa. Rangaistus on tietyssä määrin yhteiskunnalle hyödyllinen, koska se saattaa estää tekijää tekemästä uusia vääryyksiä rangaistuksen aikana tai estää pelotteellaan henkilöä tekemästä rikosta.

Preventiivinen rangaistusteoria on osa utilitaristista eli hyödyn arviointiin perustuvaa teoriaa, jossa myös rangaistuksen yhteiskunnalle tulevat haitat otetaan huomioon.

Millä tahansa tavalla rangaistusta sitten pyrkiikin oikeuttamaan, jokainen teoria jää vajaaksi. Yleensä ihmisillä on kuitenkin vahva mielipide siitä, rankaiseeko yhteiskunta rikoksentekijöitä tarpeeksi ankarasti.

 

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus