Miten naiset voitaisiin huomioida vankilassa?

7.3.2016 10.16 | Erja Toivo

"Ensin piti ratkaista suhde itseen, sitten maailmaan."

Näin kommentoi omaa kokemustaan vankeusajasta ja vankilasta vapautumista Sini, jota haastattelin karkauspäivänä 29.2.2016.

Sini on 29-vuotias. Hänellä on pitkä päihdekäyttöhistoria, ja hän on ollut kerran vankilassa. Vankilasta vapautumisesta on aikaa puolitoista vuotta.

Sini asuu yksin eikä hänellä ole omia lapsia. Sini opiskelee lähihoitajaksi ja harrastaa taiteita sekä kulttuuria.

Työskentelin aiemmassa työssäni sosiaalityöntekijänä avolaitoksessa naisvankien kanssa. Nykyisessä työssäni rikosseuraamusasiakkaiden oppimisvalmentajana minulla on joitakin naisasiakkaita. Tekstini on Sinin ja omien ajatusteni vuoropuhelua.


Vangin rooli

"Vankilassa status on otettava itse vankien keskuudessa. Useinkaan ainakaan alkuun naisvankien keskinäisessä puheessa ei puhuta uhriudesta vaan siitä, kuinka itse on valittu asioita ja hallittu tilanteet."

"Sitten tutustuin toisiin naisiin (vankeihin), jotka olivat kivoja ja mukavia, ja meille syntyi luottamusta ja kokemusten jakamista, suljetussa vankilassa. Ja suljetussa talossa kävin puolen vuoden mittaisen ryhmän, jossa opin luottamaan ihmisiin ja jättämään omaan arvoonsa toisten kommentit."

"Psykologin tapaamisissa sain käsiteltyä vaikeimpia asioita ja kokemuksia, pystyin paljastamaan syviä tuntoja ilman vankiroolia. Avolaitoksessa oloni helpottui entisestään, kun sain enemmän tukea ja kannustusta, vangeilta ja henkilökunnalta. Avotalossa vartijoiden suhtautuminen minuun oli arvostavampaa, minusta puhuttiin asiakkaana. Oli suljetussakin talossa inhimillisesti meihin suhtautuva vartija, hän nauroi meidän kanssa."

Häviääkö naiseus?

Naiseus, rikokset ja vankeus sopivat huonosti yhteen, ainakin monien mielessä. Naiseuteen liitetään yleensä pehmeitä arvoja, ja rikostuomio edustaa kaikkea muuta. Naiseus ei kuitenkaan katoa mihinkään rikostuomionkaan myötä.

Naiseus voi kuitenkin hukkua rikosepäilyn ja rangaistusprosessin tuomaan kriisiin ja kaaokseen ja vankilan kovaan maailmaan, joten naiseutta ja naisia on huomioitava ja tuettava aivan erityisellä tavalla vankeuden aikana ja sen jälkeenkin.

Naisvankien kanssa työskentelyssä on tarpeen tunnistaa naisten traumoja ja auttaa naisia elämään sovussa traumaattisen menneisyytensä kanssa. Toisaalta on myös tarpeellista huomata ja nostaa esille naisten vahvuudet ihmisinä ja naisina sekä tarjota uusia onnistumisen mahdollisuuksia.

Naisvangeista useammat ovat miehiin verrattuna ensimmäistä kertaa vankilassa. Naisvankien yleinen rikostenuusimisriski on niin ikään matalampi kuin miesvangeilla.

Yksi rikostenuusimisriskin vaikuttava seikka on rikoksen tehneen henkilön oma katumuksen tunne. Väitän vankilassa olevien naisten katuvan useammin tekojaan kuin miesten, ainakin ääneen.

Tällä ilmiöllä on yhteys elämäntapaan. Jos ihminen on liikkunut rikosmaailmassa vuosia, hän on tottunut tähän maailmaan ja omaksunut vahvasti sen uskomukset ja normit. Pääosin tavallista, rikoksetonta elämää eläneen ihmisen on helpompi hyväksyä yhteiskunnan yleiset normit ja on helpompi kokea uhriempatiaa, jolloin rikosteon katuminenkin on todennäköisempää.

"Liittymisen ja auttamisen tarpeeni on vahva, ja siinä päihde- ja rikosmaailmassa ei ollut mitään muuta mahdollisuutta toteuttaa näitä tarpeita kuin alistua ja toimia itseään vastaan."

Naiseuteen liittyy toiseus, maailmanhistoriassa ja erityisesti rikosmaailmassa. Rikosmaailmassa vallitsevia toimintatapoja ovat uhkailu, kiristys, lahjonta ja hyväksikäyttö. Useimmiten naiset ovat fyysisesti heikompia kuin miehet. Lisäksi psyykkinen ja sosiaalinen naiseus sisältävät vahvan hoivaamisen ja huolenpidon halun sekä kauneuden luomisen ja vaalimisen halun, ja lisäksi monet naiset on kasvatettu kilteiksi.

Näin ollen naisia on helpompi johdatella ja käyttää hyödyksi rikosmaailmassa kuin miehiä. Toki rikosmaailmassa toimii myös vahvoja naisia, jotka käyttävät hyväksi muita, ja rikosmaailmassa toimii heikkoja miehiä, jotka tekevät, kuten muut käskevät.

Päihteet muuttavat käytöksen

"Päihteitä saa vankiloissa helposti, ja ilman omaa motivaatiota ja erittäin vahvaa tahtoa siellä on vaikeaa olla ilman päihteitä."

Päihteiden käytöllä on merkittävä vaikutus rikosmaailman valta-asetelmiin, vallankäyttöön ja väkivaltaisuuteen sekä ihmisten toimintakykyyn. Monet huumausaineet sekä lääkeaineet eritoten väärinkäytettyinä turruttavat tunteet ja saavat ihmiset toimimaan tunnekylmästi, ylimielisesti ja mahtipontisesti. Tämä vaikutus koskee sekä naisia että miehiä.

Päihteiden sekakäytön maailmassa eivät monestikaan päde mitkään normit, vaan ihmisten toiminta on kaoottista.

"Kun on selvin päin, alkaa tulla tunteita pintaan, ja se on massiivista. Itkin ja mietin, mitä oikeasti oli tapahtunut. Sitten oli pakko pyytää apua, jotta voisin selvitä. Yksin en tiennyt, miten selviytyisin."

Lähisuhdeväkivallasta pitää puhua

Vankila on rangaistuslaitos, jossa rangaistuksen täytäntöönpanon ohessa tehdään kuntoutustyötä, ja kaikkien työntekijöiden työote voi olla jämäkällä tavalla arvostava, empaattinen, reilu ja ystävällinen, eli kuntouttava.

Kannatan naisvankien ja miesvankien kuntoutuksen eriyttämistä, sekä vankilassa että laitoksen ulkopuolisissa sijoituksissa. Työtä naisvangit ja miesvangit voivat joissakin tapauksissa tehdä rinta rinnan ja samaten opiskella. Edellytyksenä on naisvankien riittävä vahvistuminen ja itsemääräämiskyky.

"Ensin minun piti korjata oma ajatus itsestäni. Ajattelin, että olin ollut pettymys itselleni ja kaikille. Sä joudut rakentamaan sun identiteetin uudelleen. Yritin aiemmin ulkoisilla asioilla korjata sisäistä oloani, mutta se ei auttanut. Opin rakastamaan itseäni, ja tämä matka jatkuu edelleen."

Toisinaan naisvankien ja miesvankien toimiminen samoissa tiloissa johtaa parisuhteiden muodostamiseen. Ihmisillä on oikeus tehdä itse omat ihmissuhdevalintansa, mutta järjestelmän rakenteiden ei pitäisi johtaa naisia harhaan eikä edesauttaa vahingollisten parisuhteiden solmimista.

Vankeusaikana kuntoutushenkilökunnan kannattaa ottaa tämäkin teema puheeksi, jotta naisen oma ymmärrys lisääntyy ja uusien hyvin toimivien ihmissuhdevalintojen tekeminen mahdollistuu.

"Olen ottanut turpaani parisuhteissa. En enää. Pystyn sanomaan, että minua ei voi kohdella huonosti."

Monet naisvangit on tuomittu puolisoon kohdistuvasta väkivaltarikoksesta, ja monet naisvangit ovat kokeneet aiemmin parisuhteissaan lähisuhdeväkivaltaa, toisinaan myös lapsuudenkodissaan. Lähisuhdeväkivallan ja väkivallan käsittelyä ei kannata ohittaa työskenneltäessä naisvankien kanssa.

"Rikoksen laatu vaikuttaa merkittävästi siihen, miten sinuun tullaan suhtautumaan tuomion jälkeen."

Pitkä polku vapauteen

Rikosteko, teon mahdollinen käsittely mediassa, vankeusajan pituus ja vankilakertojen määrä vaikuttavat merkittävästi, miten maailma ottaa vastaan vankilasta vapautuvan ihmisen. Joka tapauksessa vankeihin kohdistuu ennakkoluuloja, joihin pitää ja voidaan vaikuttaa muun muassa rakentamalla siltoja ja polkuja siviiliin eli vankien vaiheittaisella ja suunnitelmallisella vapauttamisella.

"Vankeusaikana olin rangaistusaikaisessa kuntoutuksessa, yhden kuukauden mittaisella yhteisöllisellä intensiivijaksolla. Muuten se auttoi, mutta naisille pitäisi olla oma yhteisönsä ja miehille omansa."

"Sitten olin työkokeilussa taidepajalla puoli vuotta, valvotussa koevapaudessa. Työvalmentajani oli erinomainen. Hän auttoi minua suhteuttamaan yhteiskunnalliset asiat, työelämäasiat ja omat kokemukseni ja toiveeni. Tein oman valokuvanäyttelyn nimeltään Minun maisemani."

"Työkokeilun jälkeen olin työttömänä, hain kouluun mutten saanut opiskelupaikkaa, ja se oli ihan kamalaa aikaa. Työkkärin kuukauden mittainen työvalmennuskurssi oli hyödyllinen. Siellä sanoitettiin lisää omia vahvuuksia ja heikkouksia työn näkökulmasta ja tutustuttiin eri oppilaitoksiin. Tutustumiskäynnillä käytännössä puhuin itseni nykyiseen opiskelupaikkaani, virallisesti pääsin sisään ylimääräisessä valintatilaisuudessa. Kyllä se tilaisuus jännitti minua, vein sinne nähtäväksi rikosrekisteriotteeni. Minulle sanottiin, että rikoksistani oli kulunut riittävästi aikaa ja sain opiskelupaikan."

Pitkät polut kantavat eteenpäin ja johtavat pysyviin tuloksiin. Ensin tarvitaan kuntoutusta, ja kuntoutuksen jälkeen edetään opiskelemaan, työhön ja itsenäiseen elämään.

"Haluan pysyä siviilissä, sillä jos en pysyisi, menettäisin kaiken, minkä olen saavuttanut. Elämäni on todella ihanaa, olen onnellinen, olen vihdoinkin saavuttanut haluamani. Vaikka tulisi ulkoisia vastoinkäymisiä, ne eivät nykyään tunnu siltä, että en niistä selviäisi tavalla tai toisella. En halua tuottaa entisensuuntaisia pettymyksiä itselleni enkä läheisilleni."

Ei kommentteja "Miten naiset voitaisiin huomioida vankilassa?"

Kommentoi "Miten naiset voitaisiin huomioida vankilassa?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.