Elämän kirjo

8.12.2016 11.41 | Erja Toivo

Meitä ihmisiä on niin paljon ja niin erilaisia, että totuus on taruja ihmeellisempää. Yhtä oikeanlaista ihmistä ei ole, eikä yhtä oikeanlaista elämisen mallia, vaikka se oma elämänmalli tuppaa usein tuntumaan oikeimmalta. Kukin taaplaa tyylillään ja tekee itselleen parhaita mahdollisia valintoja kulloisissakin olosuhteissa.

Elämä on helpompaa niille, jotka uivat elämän valtavirtojen mukana kuin niille, jotka uivat elämän sivupuroissa tai vastavirtaan, syystä tai toisesta, tahtoen tai tahtomattaan.

Rikosseuraamusjärjestelmään päätyvä rikoksesta epäilty ja sittemmin rikoksesta tuomittu ihminen erottuu valtavirrasta. Hänestä kiinnostuu ymmärrettävästi virkavalta ja monesti myös media.

Tässä tilanteessa ihminen ei useinkaan pääse esille hyvien puoliensa ja vahvuuksiensa takia, vaan päinvastoin. Keskiöön nostetaan ihmisen heikkoudet, epäonnistumiset ja virheet.


Tässä virrassa uiminen vaatii hintansa. Erityisesti vaatii vahvuutta ja monesti toisten tukea vaihtaa uintisuuntaa ja uintiuomaa.

Mietin kysymyksiä, mistä rikollisuus johtuu ja mitä sille on tehtävissä. Suuria kysymyksiä ja pieniä vastauksia.

Oma vaikutuksensa käyttäytymisen kirjoon on perimällä, kasvuympäristöllä, elämänkululla ja sattuman kaupalla. Elämänkulku tuottaa kaikille traumoja ja traumat muuttavat ihmisten toimintaa huonompaan suuntaan, jos niitä ei osata muuttaa voimavaroiksi.

Synnynnäistä neurobiologista erilaisuutta ja erityisyyttä on useilla rikosseuraamusasiakkailla, sekä tutkimustiedon että käytännön kokemusten perusteella.

Monilla rikosseuraamusasiakkailla on diagnosoitu tai diagnosoimaton autismin kirjon kehityshäiriö tai neuropsykiatrinen häiriö ADHD, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, joka ilmenee tarkkaamattomuutena, yliaktiivisuutena ja impulsiivisuutena.

Erityistarpeisten ihmisten käyttäytymisen ohjaamisella ja tukemisella ja joskus myös lääkityksellä voidaan auttaa ihmisiä selviytymään ja pärjäämään paremmin elämän eri tilanteissa.

Tuhoisa kierre

Toisinaan rikoksista tuomitut henkilöt eivät saa asianmukaista diagnoosia ja/tai hoitoa häiriöihinsä. Terveydenhuollossa esteenä keskushermostovaikutteiselle lääkehoidolle pidetään potilaan päihderiippuvuutta tai päihdeongelmaa.

Näissä tilanteissa syntyy tuhoisa kierre. Ensin lapsella tai nuorella on käytöshäiriöitä, joihin hän ei saa riittävää apua. Sitten lapsi tai nuori alkaa käyttää päihteitä, ja hänen olonsa helpottuu, ainakin joksikin aikaa.

Päihteiden käyttö on rahoitettava, joten lapsi tai nuori alkaa varastella.

Toisinaan toimintamalli jatkuu aikuisiässä. Päihteitä käytetään omaa oloa säätelemään ja helpottamaan, ja päihteet sekä rahat päihteiden käyttöön hankitaan rikoksia tekemällä.

Aikuisiässä ihminen on saattanut päätyä useammin kuin kerran vankilaan. Hänet nähdään taparikollisena.

Jossain kohdissa elämäänsä tämäkin ihminen on halunnut muuttaa elämäänsä paremmaksi ja irrottautua päihteiden käytöstä ja rikosten tekemisestä. Oleminen selvin päin on kuitenkin osoittautunut liian vaikeaksi ilman asiaankuuluvaa lääkehoitoa. Oma käytös ei pysy riittävästi itsellä hallinnassa ja yhteiskunnan normien rajoissa.

Ihminen hakee apua, muttei aina saa tarvitsemaansa apua.

Tässä tilanteessa kaikki eivät jaksa enää sinnitellä, ja päihteiden käyttö ja rikosten tekeminen ovat uudelleen ja uudelleen toimivin valinta elämässä eteenpäin selviytymiseksi.

Ihmisellä on taipumus jatkaa sellaista toimintaa, jonka hän kokee riittävän toimivaksi ja palkitsevaksi. Toisinaan rikoksia tehdään omasta valinnasta ja toisinaan pakotetusti.

Toisinaan tapahtumaketjut johtavat rikoksiin, vaikka tällaista ei ole etukäteen suunniteltu eikä aavistettu.

Jotkut entiset vangit valitsevat toipumisen tien ja päihteettömän elämäntavan, ja kieltäytyvät lääkärien suosittelemista ja määräämistä pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä.

He tuntevat ja tietävät itsensä; huumaavien ja riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden käyttö johtaisi takaisin päihteiden käyttöön, ja sitä he eivät halua. Hinta olisi liian korkea, ja henki voisi lähteä.

Joskus tuskastun, kun jotkut ihmiset nähdään yhteiskunnassa pääosin ja jopa ainoastaan häiriöinä ja ongelmina. Lapsella ja nuorella todetaan käytöshäiriöitä. Joskus käytöshäiriöt jatkuvat aikuisuuteen.

Kuka määrittelee tällöin normit, joita häiriköiksi määritellyt ihmiset rikkovat ja keitä he häiritsevät?

Jokaisella on vahvuuksia

Kansalaisiin kohdistetaan tiettyjä odotuksia ja vaateita pienestä pitäen. Ihmisten halutaan toimivan oikein, mikä on tietenkin hyveellinen tavoite. Vääryyksiä, kuten rikoksia, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, kaltoinkohtelua, mitätöintiä ja niin edelleen, ei pidäkään hyväksyä.

Toisinaan voitaisiin kuitenkin sietää ja arvostaa erilaisuutta nykyistä enemmän. Voitaisiin nähdä tietyt ihmisten käyttäytymisen tavat ominaisuuksina häiriöiden sijaan, sillä ne todella usein sitä myös ovat, synnynnäisiä ja / tai elämänkulun tuottamia ominaisuuksia.

Kannattaa ottaa huomioon ns. kolikon toinen puoli, eli erityistarpeisilla ja muutoin erilaisilla ihmisillä on erityisiä vahvuuksiakin.

Elämän kirjo kattaa kaikki sateenkaaren värit ja paljon enemmän, ja se rikastaa elämänkulkua.

 

Ei kommentteja "Elämän kirjo"

Kommentoi "Elämän kirjo"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.