Miksi haluamme rangaista rikollista?

12.1.2017 15.43 | Olli Kaarakka

Rankaisemisen perusteleminen ei ole kovinkaan yksinkertaista, vaikka siltä se usein netin kommenttipalstoja lukiessa tuntuu.

Ajattelemme, että kun on tapahtunut vääryys, siitä tulisi seurata rangaistus. Rangaistus palauttaa tasapainon maailmaan eli sovittaa tapahtuneen. Tähän sovitusajatukseen nojaa retributiivinen rangaistusteoria, jossa rangaistus on luonnollinen seuraus rikoksesta.

Rangaistusta oikeutetaan myös yhteiskunnallisesti ns. preventiivisessä rangaistusteoriassa. Rangaistus on tietyssä määrin yhteiskunnalle hyödyllinen, koska se saattaa estää tekijää tekemästä uusia vääryyksiä rangaistuksen aikana tai estää pelotteellaan henkilöä tekemästä rikosta.

Preventiivinen rangaistusteoria on osa utilitaristista eli hyödyn arviointiin perustuvaa teoriaa, jossa myös rangaistuksen yhteiskunnalle tulevat haitat otetaan huomioon.

Millä tahansa tavalla rangaistusta sitten pyrkiikin oikeuttamaan, jokainen teoria jää vajaaksi. Yleensä ihmisillä on kuitenkin vahva mielipide siitä, rankaiseeko yhteiskunta rikoksentekijöitä tarpeeksi ankarasti.

 


 

Voi helposti ajatella, että mikäli rikos on kohdistunut lähelle ja järkyttänyt henkilön tunne-elämää, rankaisun ankaruus ei tunnu koskaan riittävältä. Tunteita voi olla vaikea jättää syrjään, kun tarkastellaan rangaistusten kovuutta.

Suomalaisten rangaistusasenteet

Juha Kääriäinen kirjoittaa Yhteiskuntapolitiikka-lehden (6/2016) artikkelissa suomalaisten rangaistusasenteita vuonna 2010 kerätyn European Social Survey -aineiston pohjalta.

Kääriäinen tarkastelee rangaistusasenteiden vaihtelua erilaisten sosioekonomisten taustatekijöiden valossa, luottamusta oikeuslaitosta kohtaan, turvattomuuden tunteen yhteyttä rangaistusasenteisiin ja vastaajien arvomaailmaa sekä puoluepoliittista taustaa.

Tulokset ovat samansuuntaisia kuin muualla maailmassa tehdyissä havainnoissa:

  • Nuoret ovat jonkin verran rangaistushalukkaampia kuin vanhat
  • Naiset ovat jonkin verran rangaistushalukkaampia kuin miehet
  • Alhainen koulutustaso lisää rangaistushalukkuutta
  • Toimeentulovaikeudet lisäävät rangaistushalukkuutta
  • Rangaistushalukkuus ei vaihtele oikeisto-vasemmisto-akselilla vaan rangaistushalukkuus on suurinta poliittisessa protesti-ilmiössä, jota Suomessa edustaa perussuomalaiset.

Sitten, henkilökohtaisesti itseäni erityisesti yllättävä asia:

  • Vastaajan omat kokemukset rikosten uhriksi joutumisesta eivät vaikuta rangaistushalukkuuteen.

Rangaistushalukkuutta vähentävät universalistiset, yhteisöllisyyttä korostavat arvot, mutta yhdenmukaisuutta ja perinteitä painottavat arvot taas lisäävät rangaistushalukkuutta.

Alhaisen koulutustason vaikutus rangaistushalukkuuteen on yleisesti aika selvä: mitä paremmin ihmiset tuntevat rikollisuutta ja oikeus- ja rangaistusjärjestelmän toimintaa, sitä realistisemmiksi (Kääriäisen käyttämä termi) asenteet muuttuvat. Asiantuntijat eivät yleensä vaadi kovia rangaistuksia, eivätkä alalla työskentelevät ihmiset.

Tehokas vai oikeudenmukainen rangaistus?

Asiantuntijat perustelevat usein rangaistuksia niiden tehon perusteella ja tällöin esimerkiksi yhdyskuntaseuraamukset näyttäytyvät tehokkaampana tapana palauttaa rangaistukseen tuomittu yhteiskuntaan kuin vankila. Toisin sanoen yhteiskunnallinen hyötynäkökulma korostuu retributiivisen "kostoajattelun" tilalla. Moraalifilosofisesti tämä on erityisen mielenkiintoinen asia.

Uskaltaisin sanoa, että asiantuntijoiden perustelut nousevat usein kansalaisten esittämistä väitteistä rangaistusten tehottomuudesta. Tällöin on tietenkin perusteltua puhua tehosta tai hyödystä.

Jos taas rangaistuksia vaaditaan kovennettavaksi oikeudenmukaisuuden nimissä, rankaisun pituus ei ole perusteltavissa hyödyn, tehokkuuden tai estävyyden pohjalta. Se mikä on oikeudenmukaista ei välttämättä ole tehokasta tai hyödyllistä. Esimerkiksi uutisointi raiskaustuomioiden pituuksista nostattaa usein keskustelun siitä, onko sovitus tarpeeksi kova verrattuna rikokseen - toinen kysymys onkin, voiko se koskaan olla?

Mutta eihän tämä tietenkään mene joko-tai-akselilla vaan sekä-että. Tuomion täytyy olla siinä määrin oikeudenmukainen, ettei se aiheuta kohtuutonta haittaa yhteiskunnalle. Päivä vankilassa ei ole halpa eikä hyödyllinen uusintarikollisuuden vähentämiseksi, mutta oikeudenmukaisuuden nimissä sovituksen täytyy kestää jonkin aikaa. Kuinka sitten onnistutaan määrittämään tarpeeksi oikeudenmukainen rangaistus, joka on myös hyödyllinen, eli sillä on rikoksia ehkäisevä vaikutus.

Ääriesimerkkinä voivat toimia esimerkiksi talousrikokset, joissa pitkien tuomioiden tarkoituksena on vähentää näitä rikoksia. Talousrikokset ovat usein suunnitelmallisia ja niiden tekeminen voi perustua puhtaaseen matematiikkaan siitä, kannattaako jokin rikos tehdä. Tuomio ei ole ehkä oikeudenmukainen verrattuna muihin rangaistuksiin, mutta se on tehokas ja hyödyllinen.

Mikä taas on oikeudenmukaista, on vaikeampi kysymys ja palaan tähän myöhemmissä blogikirjoituksissa.

Vastaavatko rangaistukset kansan oikeustajua?

Astuttuaan virkaan oikeusministeri Jari Lindström toimeenpani selvitystyön Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutille siitä, vastaavatko nykyrangaistukset kansan oikeustajua. Tutkimusraportti julkaistaan näillä näkymin kesällä 2017 ja se tuottaa varmasti arvokasta tietoa rangaistusasenteista.

Aikaisemmin tehtyjen tutkimusten mukaan rangaistushalukkuus vähenee, jos vastaaja saa yksityiskohtaisempaa tietoa rikoksesta ja tapaukseen liittyvistä olosuhteista 1). Mitä vieraampi ilmiö on, sitä ankarampi on oikeustaju. Ymmärrys kasvaa, kun asiat tulevat lähelle ja inhimillistyvät.

Lopulta rikos on sovitettu yhteiskunnan näkökulmasta. Olkoon sovitusaika oikeudenmukainen tai ei, rangaistus jatkuu siviilissä ja usein myös mielessä. Paluu tuottaa haasteita ja riski uuden rikoksen tekemiseen kasvaa. Tässä vaiheessa yhteiskunnan tulee ajatella vain ja ainoastaan sitä hyötyä, mitä jälkihuolto (eli vankilasta vapautuvan tukeminen) kotipaikkakunnalla voisi tarjota.

On kaikkien edun mukaista, että vankilasta vapautuvaa tuetaan niin hyvin kuin mahdollista, sillä silloin säästää yhteiskunta, kansalainen ja rikosseuraamuksen suorittanut. Eikä ainoastaan rahaa.

1) The public sense of justice in Scandinavia: A study of attitudes towards punishments (Balvig et al. 2015)

 

 

Yksi kommentti "Miksi haluamme rangaista rikollista?

Hannu 13.1.2017 9.36

1)
Haluamme rangaista, koska ennen poliisia, oikeuslaitosta ja sosiaalihuoltoa järjestys ja pärjääminen perustuivat ihmisten moraalitajuun. Paha on pahaa vain jos sen tekemisestä seuraa pahaa. Kuten luonnollisesti: laiskuudesta seuraa talvella nälkäkuolema. Ihminen ei ole muuttunut. Koska olemme ihmisiä, haluamme tekojen ja seurausten vastaavan toisiaan. Seuraukset osoittavat, mikä on oikein ja väärin. Akateemis-liberaalin haihattelun mukaan moraali voidaan hankkia opiskelemalla ja järkeilemällä. Ei voida:

Rikollisuus on vähentynyt koska rikos ei kannata (mm sosiaaliturvan vuoksi) ja kun rauhanajan jatkuttua, lääketieteen ja elintason ym vuoksi elämä ei potki ihmisiä päähän - silloin ei tarvitse potkia muitakaan. Kriminaalipolitiikan merkitys kehityksessä on marginaalinen. MUTTA samaan aikaan enemmittä tunnontuskitta ihmiset elintasostaan ja hemmotteluistaan tinkimättä osallistuvat täysin palkein hiilidioksidin pumppamiseen ilmakehään, vaikka on selvää, että se tuottaa jo seuraaville sukupolville katastrofin. Ja kasvattavat valtionvelkaa eduistaan tinkimättä. Ja hylkäävät perheitään ja luistavat työnteosta ja ... pöllyttävät kaupungin katuja autoliikenteellä, vaikka se tuottaa suuren määrän kuolemaa ja sairauksia. Väitän, että 100 vuotta sitten, vastaavassa tilanteessa, ihmiset olisivat tinkineet enemmän silloisistakin leivänmuruistaan tulevien polvien vuoksi. Toinen pointtini onkin tämä:

2)
Olet määrittänyt rikollisuuden väärin silloin kun tarkoituksena on arvioida, mikä saa ihmiset toimimaan oikein. Ja juuri siitähän on kyse kun puhut oikeudenmukaisuudesta - mikä on palkkio oikein ja väärin tekemisestä. Laki ei määritä oikean ja väärän rajoja, likimainkaan. Jos samaan aikaan mitataan lainrikkomista ja oikein/väärin tekemistä, saadaan sekasotkua. Nykykansalaiset elämme hyvin moraalittomasti ja väärin monella tavoin - niitä vain ei ole määritelty rikoksiksi (eikä helposti voisikaan), eikä oikeastaan edes paheiksi. Säädämme itse omat lakimme. Nykymaailmassa on helppo olla lainkuuliainen suhteessa asioihin, jotka ennenmaailmassa uhkasivat turvallisuutta ja järjestystä eniten - mutta ne eivät ole asioita, jotka uhkaavat meitä nykyään eniten ja joiden tekeminen on eniten oikein tai väärin.
Ja tiedämme monet, että tilanne on tämä, elämme moralisessa dissonanssissa. Ja ehkä juuri siitä nousevat oikeidenmukaisuuden, lainkuuliaisuuden ja tuntuvien rangaistusten vaatimukset kun tunnemme, että asia on jotenkin vinksallaan.
Akateemisessa maailmassa ja luutuneiden paradigmojen sisällä se (ja tämä) kaikki tuntuu varmaan kovin virheelliseltä tai käsittämättömältä.
Näin äkkiseltään haastellen ja samalla ajatellen... jään kuulolle, kiitos.

Kommentoi "Miksi haluamme rangaista rikollista?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.