Vertaiset omaisten tukena

20.4.2017 12.21 | Sanja Sateenranta

Vankeus koskettaa aina koko perhettä. Se on valtava elämänmuutos, johon kukaan ei pysty ennalta täysin valmistautumaan. Yhden perheenjäsenen poistuminen kodista vaikuttaa koko perheeseen. Sen lisäksi se vaikuttaa vangin koko lähipiiriin.

Mitä tapahtuu, kun isä tai äiti ei tulekaan enää kotiin? Ei leiki, auta läksyissä, tee lempiruokaa tai ylipäänsä ole läsnä.

Miten tämä vaikuttaa puolisoon? Kukaan ei kanna apuna vastuuta perheestä, osallistu kotitöihin tai hoida lapsia. Ei ole enää toista aikuista läsnä ja tukena.


Vaikutukset ovat taloudellisia, henkisiä ja fyysisiä.

Vaikutukset näkyvät myös omaisissa, joiden lapsi, sisarukset tai muu läheinen joutuu vankilaan. Yhteydenpito ja tapaamiset vähenevät ja osin lakkaavat.

Läheisen ollessa vankilassa mikään ei ole ennallaan. Tämä voi masentaa ja jopa traumatisoida omaisen.

Lisäksi omaiset kohtaavat ulkopuolisten asenteet, jotka voivat olla hyvin tuomitsevia. Häpeän leima seuraa omaisia, vaikkei heillä olisi rikokseen minkäänlaista osuutta.

Harmittavan moni vaikenee, salaa asian ja eristäytyy ulkomaailmasta. Jo pelkkä läheisen vankilassa olo on arjessa niin raskas taakka, että resurssit eivät enää riitä sivullisten tuomitsemisen kohtaamiseen.

Vertaistuki on tärkeää omaiselle. Se, että saa tuekseen ihmisen, joka on kokenut saman ja jonka kanssa asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä. Että vierellä on toinen, joka ymmärtää vihan, katkeruuden ja surun, jotka perhe kohtaa, ja taakan, jota kannetaan koko tuomion ajan.

Vertaistuki on monelle keino, jolla tuomiosta selvitään. Jonka avulla jaksetaan nousta uuteen päivään, koska on muita, jotka selvisivät samasta ja jotka jaksavat ymmärtää silloin, kun kukaan muu ei ymmärrä.

Toimiessani Vankien Omaiset ry:ssä olen perehtynyt siihen, kuinka paljon vertaistukea yhteiskunnallisesti tuetaan ja arvostetaan. Olen todennut, että ei juuri mitenkään.

Aihe on tabu. Siitä halutaan vaieta ja se halutaan lakaista sivuun. Miten tämä on mahdollista vuonna 2017? Viimeisimmän tietoni mukaan vankeus koskettaa noin 55 000 ihmistä joka päivä. Heistä noin 12 500 on lapsia.

Emme puhu pienestä ongelmasta. Puhumme suuresta joukosta ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea, eivät tuomitsemista.

Vertaistuen paikka on tunnustettu jossain määrin, mutta sitä ei arvosteta niin kuin ammatillista auttamistyötä. Me haluamme nostaa vertaistuen arvostusta ja haluamme tuoda sen laajemmin omaisten saataville. Työtämme täydentävät sosiaalialan ammattilaiset, jotka toimivat omaisten hyväksi vapaaehtoisesti.

On aika saada omaisten ääni kuuluviin ja tehdä asennemuutos.

 

 

 

2 kommenttia "Vertaiset omaisten tukena"

Harri Eerikäinen 21.4.2017 14.41

Vankilatausta on hyvin leimaava, ja olet oikeassa myös siinä, ettei vertaistyötä arvoteta samalle tasolle kuin ”ammattilaisten” työtä. Asiat, joita työelämässä yleensä arvostetaan, ovat varsinaisen tuloksellisen suoritteen lisäksi (tai sijaan) koulutus ja työkokemus. Nykyisin kyllä myös tuo oma kokemus.

Silloin, kun pelkän oman kokemuksen varassa on mahdollista päästä palkkatyöhön, se painottuu yleensä raskaaseen, kuluttavaan ja usein loppuunpalamiseen johtavaan suoraan asiakastyöhön aivan eri määrissä kuin koulutuksen omaavilla ammattilaisilla palkan ollessa kuitenkin luonnollisestikin vaatimaton. Kokemusasiantuntijan ”koulutus” päihde- ja vankilakokemuksineen, tai omaisen suruineen ja niistä selviytymisineen voi olla kymmenien vuosien mittainen, eikä tällaisia työntekijöitä kasva puissa. Tässä on selvästi tulevaisuutta ajatellen palkkauksen kehittämisen paikka, varsinkin kun omataustaisten työntekijöiden panokset varsinaisessa asiakastyössä ovat usein sekä ajankäytön että tuloksellisuuden kannalta vähintään vertailukelpoiset tutkintotodistuksen perusteella rekrytoitujen kanssa. Usein paljon kovemmat.

Paljon puhutaan erilaisten erityisryhmien kohdalla siitä, että ihminen pitäisi nähdä kokonaisuutena, eikä sukupuolensa, seksuaalisen suuntautuneisuutensa, etnisen taustansa tai mahdollisen fyysisen tai psyykkisen vammansa kautta. Ja ellei nyt kokonaisuutena, niin ainakin työelämässä sitten vaikka vain professionsa kautta. Rikos- ja päihdetaustan kyseessä ollessa näin ei aina käy, vaikka koulutusta ja työkokemusta olisi paljon enemmänkin kuin sellaisella kollegalla, jolla ei tuota omaa taustaa kohderyhmän haasteista ole. Sinut nähdään tuon yhden elämänvaiheesi läpi, ja siihen rooliin liitetään helposti odotus kiitollisuudesta ja vähään tyytymisestä.

Seksuaaliasioista tai kotouttamisesta käyttävät seminaareissa puheenvuoroja erityisasiantuntijat tai monikulttuurisuuskonsultit, eivät homot tai somalit. Desistanssista tai päihdekuntoutumisesta puhuvat reilusti entiset vangit ja addiktit. Sellaisina heidät ainakin paikalle halutaan ja kutsutaan. Ei kuitenkaan anneta tuon pikkuasian määrittää ihmistä enemmän kuin se jo määrittää…

Riittää jo 9.5.2017 15.05

Häpeän leima, hyvin vahvasti koettu. Lasten isä tuomittu väkivaltarikollinen. Osa lapsista syrjitty isänsä tekojen vuoksi. Lasta joko pelätään tai syrjitään, vanhemmat eivät anna leikkiä hänen kanssaan. Kaikki tietävät, hullun leima. Ketä tästä voimme kiittää. Kiittämätöntä isää, jolle perhe ei merkitse mitään. Ei lapset, ei perhe, ei sukulaiset. Jatkuva kierre. Jatkuva pelko tulevasta. Kuka auttaa lapsia kun ystäviä ei ole. Isän takia.

Kommentoi "Vertaiset omaisten tukena"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.