Kehollisuus rikosseuraamusasiakkaiden kuntoutuksessa

29.5.2017 12.58 | Erja Toivo

"Voitaisiinko me tehdä jotain muuta kuin puhua?" Näin kysyivät miesvangit minulta yhdessä valmennusryhmässä, jota ohjasin eräässä suljetussa vankilassa viime keväänä. Aloin ideoida, millaista toiminnallista valmennusta Vangin oppimispolku -hanke voisi tarjota. Päädyin ehdottamaan vankiloille ja vangeille terveysliikuntaa.

Nyt keväällä 2017 on edetty yhteistyössä sellaiseen vaiheeseen, että ohjaan kolmessa vankilassa miesvangeille VENYY-ryhmiä.

VENYY-ryhmä tarjoaa psykofyysistä kuntoutusta, harjoituksia kehonhuoltoon ja kehonhallintaan. Ryhmässä lämmitellään ja venytellään kehoa sekä tehdään erilaisia rentoutumisharjoitteita. Venyttely parantaa kehotuntumaa, lisää kehon liikkuvuutta, purkaa kehon stressivarastoja ja virkistää.


VENYY-ryhmässä myös välillä keskustellaan vapaamuotoisesti. Vangin oppimispolku -hanke on käynnissä neljättä vuotta, ja VENYY-ryhmän lisäksi käytössä on kuusi muuta hankkeessa kehitettyä ryhmämallia.

VENYY-ryhmissä vangit saavat halutessaan mahdollisuuden kokeilla TRE®-harjoittelua. TRE tulee sanoista Tension, Stress and Trauma Releasing Exercises. Menetelmän on kehittänyt amerikkalainen lääketieteen tohtori David Berceli. TRE-harjoittelu on terveysliikuntaa, kehotyöskentelyä, kehollista itsetutkiskelua ja omahoitoa.

TRE-stressinpoistoliikkeet purkavat kehoon tallentunutta ylimääräistä energiaa, rauhoittavat hermojärjestelmää ja palauttavat hermoperäisen eli neurogeenisen liikehdinnän avulla kehon ja mielen tasapainon. Kaikilla nisäkkäillä on synnynnäinen kyky neurogeeniseen tärinään, ja TRE-harjoittelussa tämä refleksiliikehdintä otetaan tietoisesti itsehoidolliseen käyttöön.

Keho ja mieli yhdessä

Ihminen on kehollinen olento; hän on olemassa, osallinen ja suhteessa itseensä sekä maailmaan kehonsa kautta. Ihminen on myös toiminnallinen ja aistimuksellinen olento eli ihmisellä on synnynnäinen toiminnan ja tekemisen tarve, ja ihminen havainnoi ja tulkitsee jatkuvasti kehonsa sisäisiä ja ulkoisia aistimuksia.

Kaikkinensa ihminen on psykofyysis-sosiaalinen kokonaisuus, joka hakeutuu toisten seuraan ja toimii sosiaalisissa suhteissaan kehonsa ja tajuntansa eli tietoisuutensa varassa. Nämä kaikki elementit on tarpeellista huomioida kuntoutuksessa, ohjauksessa ja valmennuksessa.

Stressi, jännitykset ja traumat ovat sekä psykologisia että fyysisiä. Ihmisen mieli ja keho toimivat saumattomasti yhdessä.
Näkemykseni mukaan kognitiivisten eli tiedollisten muistojen työstäminen eli esimerkiksi keskustelumenetelmin tapahtuva kuntoutus voi auttaa osaltaan ihmistä toipumaan ja paranemaan stressistä ja traumoista, mutta pahimmillaan se johtaa muistojen voimistumiseen (trauman aktivoituminen) ja vääristymiseen (valemuistot).

Traumoista paraneminen ja toipuminen edellyttävät tiedollisen käsittelyn lisäksi kehollista käsittelyä. Stressireaktiot eivät ole kaikilta osin tallentuneet isoihin aivoihin kognitiivisina muistoina, muistijälkinä, joten niitä ei pystytä tavoittamaan muistelemalla eikä niitä saada purettua suoraan järjen avulla.

Keskusteluterapioita (kognitiivis-behavioraalisia terapioita) koskeva tutkimus on osoittanut, että usein merkityksellisintä on hyvä vuorovaikutussuhde terapeutin ja asiakkaan välillä. Tämä prosessi toimii pääosin juurikin autonomisen hermoston tasolla; syntyy empatiaa sisältävä suhde, joka vahvistaa ihmisen turvallisuuden ja itseyden tunteita.

Tiedollisen työskentelyn lisäksi rikosseuraamusasiakkaiden kuntoutukseen tarvitaan lisää kehollista yksilö- ja ryhmätyöskentelyä. Tutkimukset osoittavat, että vangeilla on huomattavan paljon toiminta- ja työkyvyn rajoitteita. Niitä kannattaa vähentää ja poistaa kuntouttavalla työskentelyllä, jotta hyvinvointi lisääntyisi ja vangit pärjäisivät paremmin vapauduttuaan. Kyseessä on yhteinen etu. Joillakin järjestelyillä vankiloissa olisi tarpeen työskennellä toimintaterapeutteja ja fysioterapeutteja.

Elämä on tasapainoilua. Liiallinen tekemisen määrä suhteessa yksilölliseen sietokykyyn stressaa ja ylikuormittaa, ja toisaalta liiallinen tekemisen puute tylsistyttää ja turhauttaa. Kaikki aika, jonka vanki viettää ulkona sellistään, on kuntouttavaa sinällään.

Niin sanottu koppihoito ei nosta kenenkään hyvinvointia eikä se lisää ihmisen potentiaalia integroitua rakentavalla tavalla yhteiskuntaan vaan päinvastoin, katkeruus ja viha lisääntyvät.

Paljon jo tehdään rikosseuraamusasiakkaiden ja heidän läheistensä asioissa laitoksissa ja niiden ulkopuolella. Vangeille järjestetään monenlaista toimintaa, muttei aina riittävästi. Vankien perhesuhteita tuetaan ja perheitä autetaan, muttei aina riittävästi. Apua tarvitsevat myös rikosten uhrit ja heidän läheisensä.

Yhteistyössä moni asia onnistuu. Jatketaan yhdessä kaikkien ihmisten hyvinvoinnin lisäämisen matkaa; opitaan, oivalletaan ja luodaan jotain uutta.

 

Ei kommentteja "Kehollisuus rikosseuraamusasiakkaiden kuntoutuksessa"

Kommentoi "Kehollisuus rikosseuraamusasiakkaiden kuntoutuksessa"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.