Me kaikki koemme,ainakin jossakin elämämme vaiheessa,syyllisyyttä. Kuka enemmän ja kuka vähemmän. On eräs ihmisryhmä,joka kokee kantavansa hyvinkin raskasta syyllisyyden taakkaa:vankien omaiset.
Taakan kantamisessa tarvitaan tällöin apuvoimia.Yksi tälläinen tukipilari on vankien omaisten oma vertaistukiryhmä.
Näissä vertaisilloissa puramme yhdessä näitä kuormia ja vertaistuen parantava voima onkin juuri siinä,että tunnetasolla ymmärrämme toisiamme.
Vankien omaiset ovat yhteiskunnassamme unohdettu ryhmä.Toki he ovat "piilossa" usein ihan omasta halustaankin.He pelkäävät ulkopuolisten paheksuntaa ja eikä syyttä.Vankien omaisiin suhtaudutaan vielä tänä päivänäkin usein nurjasti ja väheksyvästi.Usein myös niin kuin he olisivat myös rikoksentekijöitä,vaikka lähes aina omaisilla ei ole osaa eikä arpaa omaistensa rikoksiin ja usein rikos tulee yllättäen täytenä shokkina rikoksentekijän läheisille.
Eniten näistä tilanteista kärsivät vangin perhe ja lapset.Siviiliin jääneen puolison osa ei ole helppo: lasten kasvatus,kotityöt,ehkä muiden omaisten henkinen tukeminen ja päälle päätteeksi hyvin usein sen vankilassa olevan läheisen asioitten hoitaminen. Myös vangin omien vanhempien,varsinkin äitien,tuska on ihan käsin kosketeltava.Miksi-kysymykset kaikuvat omaisten illoissa ja äidit kelaavat vuosia taaksepäin,että mikähän meni pieleen tämän lapseni kasvatuksessa.
Syyllistäminen,itsensä armoton syyllistäminen,on juuri ominaista vankien äideille. Tunteet vellovat laidasta laitaan vankien omaisilla.Häpeä,pelko,katkeruus,viha,rakkaus ja suru. Suru siitä,että minun lapseni on sortunut rikoksen tielle tai minun rakas mieheni on tehnyt väärin.
Me vankien omaiset tuomitsemme rikokset ankarasti ja ne on kärsittävä kuten laki vaatii,mutta itse vanki,on minun rakas läheiseni,häntä emme jätä yksin. Omaiset haluavat olla tukemassa vankia rikoksettomaan elämään tulevaisuudessa. Sillä tukeahan myös vankikin tarvitsee.Ja kun rikos on sovitetu,vangilla on oikeus aloittaa "puhtaalta pöydältä". Myös vangin syyllisyyden taakka on raskas kantaa ja usein sitä kannetaankin koko loppuelämä.
Mutta niin vangit kuin vankien omaisetkin tarvitsevat apua taakan kantamisessa.Vangit tarvitsevat vapauduttuaan hyviä tukihenkilöitä saattamaan uuden elämän alkuun ja vankien omaiset tarvitsevat saattomiehiä jaksaakseen usein pitkänkin odotuksen ajan ennenkuin läheinen vapautuu.
Tälläistä tukea sekä tietoa että myös virkistystoimintaa esim. leirien muodossa tarjoaa Vankien Omaiset VAO ry.Katso lisää netistä: www.vankienomaiset.fi.
VAO on omaisten itsensä perustama valtakunnallinen yhdistys ja on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Yhdistys on ainoa "lajissaan" koko maassa. Yhdistyksemme perusajatuksia ovat :jokaisella on täysi ihmisarvo ja jokainen tarvitsee välittämistä ja rakastamista.
Marja Vilkama
puheenjohtaja
Vankien Omaiset VAO ry
Yksi kommentti "Syyllisyyden taakka
Niin kuin Marja kirjoittaa tuo syyllisyys ja armottomuus itseä kohtaan on ihan hirvittävä.Vaikka meissä vanhimmissa on vähän kuitkenkin syytä lapsen tai lasten pahaan oloon ja sikoksen tielle niin pitää osata olla siltikin armollinen.Tukea tarvitaan ja paljon.Tarvitsee olla kuulioita saa purkaa tunteitaan monasti tuo äiti vanhempi on yksin tuntee ettei ole minään arvoinen.Tuokin on totta että jokainen ihminen on tärkeä ja rakas.Kukaan ei kerro on ihan nolla on kuin säkissä ja säkin suu lujasti kiinni.