Nuorten oppimiseen riittävästi tukea

Oppimisvaikeuksista vapaaksi -hankkeessa selvitettiin alle 30-vuotiaiden rikoksia tehneiden oppimisvaikeuksia. Noin 80 prosentilla oli tarkkaavuusvaikeuden piirteitä ja noin 70 prosentilla oli vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa.

Tutkituista nuorisorikollisista ainoastaan 10 prosenttia oli suorittanut toisen asteen tutkinnon, vaikka heidän keski-ikänsä oli 24 vuotta. Peruskoulu oli käymättä loppuun 12 prosentilla.

Kriminaalihuollon tukisäätiö hallinnoi vuosina 2007-2011 Oppimisvaikeuksista vapaaksi - hanketta. Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli selvittää alle 30-vuotiaiden, rikoksia tehneiden nuorten oppimisvaikeuksia ja suunnitella heille yksilöllisiä kuntoutus- ja tukitoimia. 

Oppimisvaikeuksista vapaaksi -hankkeen tulokset antavat aihetta pohtia, olisiko useampi näistäkin hankkeessa mukana olleista nuorista saanut peruskoulunsa päätökseen tai toisen asteen tutkinnon suoritetuksi, jos ongelmiin olisi ollut tarjolla riittävästi eri tahojen tukea niin peruskoulussa kuin ammatillisiin opintoihin siirryttäessä?

Maamme koulutuspoliittisena tavoitteena on, että jokainen nuori suorittaisi lukion tai ammatillisen peruskoulutuksen. Ongelma nykyisessä järjestelmässä on, että millään koulutusorganisaatiolla ei ole velvoitetta ottaa peruskoulunsa päättävää nuorta opiskelijakseen. Perusopetuksen jälkeistä koulutusta ei myöskään ole säädetty minkään tahon vastuulle. Sekä peruskoulun että toisen asteen koulutuksen keskeyttäneet jäävätkin usein oman ja läheistensä aktiivisuuden nojaan, ilman yhteiskunnan tukea.

Niin peruskoulussa kuin sen jälkeen on oltava vaihtoehtoisia kouluttautumismahdollisuuksia nuorille, joille perinteinen oppilaitosopiskelu on oppimisvaikeuksien tai muiden seikkojen vuoksi liian haastavaa.

Toisen asteen oppilaitoksissa tulisi olla riittävästi resursseja yksilöllisen opetuksen järjestämiseen sekä kuraattorien, psykologien, opinto-ohjaajien ja muiden ammattilaisten tarjoamaan moniammatilliseen tukeen, jotta opintonsa aloittaneet saisivat suoritettua ne loppuun. Koulu ei toki yksinään voi ottaa vastuuta nuoren elämästä, vaan tarvitaan yhteistyötä nuoren muun tukiverkoston kanssa.

Oppimisvaikeuksien mahdollisimman varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta tarvittavat opetus- ja kuntoutustoimenpiteet järjestyisivät. Etenkin tunnistamattomina oppimisvaikeudet lisäävät riskiä koulutuksesta syrjäytymiseen. Jatkuvat epäonnistumisen kokemukset koulussa johtavat hyväksynnän hakemiseen muualta eli useimmiten seurasta, jota koulunkäynti ei myöskään kiinnosta.

Koulutuksen puute vaikeuttaa työllistymistä ja yhteiskuntaan kiinnittymistä, mikä osaltaan lisää syrjäytymisriskiä. Toisinaan kuvioon kuuluu myös päihteiden liikakäyttöä ja rikollista toimintaa. Tällaisen vyyhdin purkaminen ei ole helppo eikä halpa tehtävä. Varhainen puuttuminen vaikeuksiin on yksilölle suuntautuvan sosiaalisen hyvän lisäksi myös taloudellisesti edullisempaa.