Läsnäolo ja lähimmäinen

Näiden kuuden vuoden aikana, kun olen tehnyt vapaaehtoistyötä vankien omaisten parissa lähes täysipäiväisesti vankien omaisten parissa, niin enemmän ja enemmän läheistyö  kristallisoituu kahteen sanaan : läsnäolo ja lähimmäinen.

Juhlapuheet, seminaarit ja kokoukset eivät auta tuskassa ja hädässä olevaa ihmistä arjessa. Miten paljon tähän maahamme mahtuukaan hanketta hankkeen perään ja suurin osa annettavista avustusrahoista menee projektien kuluihin ja palkkoihin..

Ihminen, jonka hätää halutaan lieventää, jää usein melko tyhjän päälle.

Ei toki aina.. Ainahan jotakin liikahtaa ja jotakin saadaan aikaiseksi,kun tarpeeksi touhutaan.

Mutta ihmisen kohtaaminen hänen arjessaan ja tuskassaan on juuri sitä tärkeintä,ruohonjuuritasolla tehtävää työtä. Sitähän me jokainen voimme tehdä. uunteleminen,olkapään antaminen,ymmärtää tuomitsematta ja ohjata tarvittaessa eteenpäin. Sitä on tämä ruohonjuuritason työ parhaimmillaan.

Vangin omainen tarvitsee pitkäaikaista ja luotettavaa rinnalla kulkijaa, jolla on iso lämmin sydän. Omaisilla tunteet vaihtelevat laidasta laitaan ja tiedonnälkä on pohjaton.Tällöin vertaistuki on hyvin usein suurin apu. Väheksymättä mitenkään muita avun lähteitä.

Saman kokeneet ymmärtävät tunnetasolla eli "sisältäpäin" toisiaan.  Parantava voima on tunne, että olemme "samassa veneessä".

Vertaisiltojen vetäjän olisi hyvä olla tukikoulutuksen saanut vertainen. Toki aina kun vankien omaiset kokoontuvat, olivatpa he sitten ilman ohjaajaa tai  ei- vertaisen ohjaamana,  he ryhmäytyvät ja antavat vertaistukea toisilleen.

Vankiperheiden lapsia ja nuoria on tutkimuksen mukaan 12 800. Myös heille tulisi järjestää vertaistukea. Se olisi syrjäytymisen ennaltaehkäisyä parhaimmillaan.

Mutta pitäkäämme koko ajan yllä toivon näkökulmaa!

Kaikkein pahimmistakin kriiseistä on selvitty ja selvitään!

Toivon näkökulmaa tarvitsee se yksinäinen vanki siellä sellissään, jotta jaksaa kestää kuukausia tai jopa vuosia " kiven sisään" suljettuna, ehkäpä vielä kaikista muista eristyksissä.

Toivon liekkiä tulee ylläpitää omaisten sydämissä, jotta jaksavat tukea läheistään hänen  tuomionsa aikana ja tukea hänen pyrkimyksiään kohti rikoksetonta elämää.

Tie rikoksettomaan elämään ei kulje halveksunnan tai hylkäämisen kautta,vaan juuri välittäminen ja rinnallakulkeminen antavat voimia ottaa vastuuta omasta elämästään ja omista teoistaan.