Ei kuulu mulle

Alakouluikäinen Pekka on ahdistunut. Isä on viety kotoa lapsen nähden poliisivoimin vankilaan. Pojan koululuokan oppilaat sekä iltapäiväkerhon lapset ovat ahdistuneita Pekan ahdistuksesta, kerhon ohjaaja kertoo äidille.

Joku lapsista uskaltautuu leikkimään Pekan kanssa muutaman tovin. Monet vanhemmat ovat kieltäneet lapsiaan leikkimästä Pekan kanssa, koska hänen isänsä istuu linnassa talousrikoksista.

Pekka on nyt yksin ja kiusattu.Työnnetty syrjään muiden leikeistä ja seurasta.
Eiväthän lapset yleensä kiusaa toisiaan ilman mitään syytä.Jollei heitä siihen jollakin tavon yllytetä ja tässä tapauksessa yllyttäjinä lasten vanhemmat.

Lastensa kautta vanhemmat ampuvat "puskien" takaa omia pelokkaita asenteitaan ja ajatuksiaan. On helppo sulkea silmänsä ja sanoa:"Ei kuulu mulle!" ja kävellä pois.
Näinkö vähän me välitämme toisistamme,naapuristamme ja sukulaisestamme? Kenties ystävistämme?

Missä ovat laupeus ja lähimmäisen rakkaus? Miten niitä käytännössä ylipäätään osoitamme,kun äiti ja pieni poika jätetään yksin hyvin vaikeassa elämäntilanteessa?
Yhtäkkiä näin käy tutussa ja turvallisessa kyläyhteisössä.

Tai ehkä juuri siksi. Kukaan ei halua olla vankiperheen tuttu.

Koulu on luvannut puuttua asiaan,mutta vielä ei ole mitään tapahtunut. Nyt on todellakin kriisiryhmän paikka. Rehtori on avainasemassa. Hänen on kutsuttava koolle vanhemmat, sosiaalitoimi, kaikki tahot, jotka voisivat tukea lasta ja perhettä tässä tilanteessa.Yksi tälläinen on myös koulun oppilashuoltoryhmä.

Erittäin tärkeää olisi saada isä mukaan yhteiseen pohdintaan. Tästä syystä palaveriin tulisi  kutsua myös vankilan henkilökuntaa, jotta isänkin mielipiteet tulisisat huomioiduksi.

Kiusaajille pn pidettävä puhuttelu ja tehtävä pelisäännöt selviksi.

Äidin mukaan pahinta on yksinäisyys,kenenkään kanssa ei voi oikein puhua näistä kipeistä asioista.

Äiti ja poika haluavat käydä tapaamassa isää vankilassa aina kun mahdollista.Isä on perheelle rakas ihminen, vaikka teko eli rikos on tuomittava. Joka toinen kuukausi poikaa pääsee tapaamaan isää vankilaan ja joka toinen kuukausi äiti.

Ihmiset moittivat äitiä siitä, että hän vie lapsen vankilaan. Mutta vankeuslain mukaan nimenomaan lapsella on oikeus pitää yllä suhdettaan rangaistusta vankilassa suorittavaan vanhempaansa. Vankilan työntekijöiden ja siivilissä olevien on tuettava perhesiteiden ylläpitämistä. 

"Miksi minun ja poikamme pitää kulkea häpeissämme pää alaspäin kylällä? Miksi meidän päällemme saavat nyt kaikkea sylkeä?", kysyy äiti.