Vaihtoehdot vähissä

Vapaudutaanko laitoksista riittävästi päihteettömyyttä ja rikoksettomuutta tukevaan asuinympäristöön?

Vapautumispäivän lähestyessä on erittäin tärkeää selvittää vapautuvan kanssa yhdessä minne hän vapautumisen jälkeen siirtyy ja minkälaisessa sosiaalisessa ympäristössä hän tulee asumaan. Vastaako asumisen ympäristö rikosseuraamuksen aikana asetettuja tavoitteita, joilla päihteidenkäyttö ja rikoksettomuus olisivat menneisyyttä? Asumisen tulisi vahvistaa asetettuja tavoitteita.

Vapautuva henkilö on varmasti monta kertaa pohtinut, mitä hän odottaa asumiselta ja mihin hän itse uskoo kykenevänsä vaikuttamaan asumiseen liityvissä asioissa.

Periaatteessa yhteiskunnassamme on tarjolla monia vaihtoehtoja asumiselle. Vai onko sittenkään?

Kun punnitsemme realistisia vaihetoehtoja vaihtoehtojen määrä kutistuu melko minimiin, jollei toisinaan lähes olemattomiin. Vapautuneilla asunnon saantia ensisijaisesti rajaavat taloudelliset tekijät.

Mitä merkittävämpää ja rikoksettomampaa sekä päihteettömämpää elämänmuutosta talosta vapautumisen jälkeen pyrkii saamaan aikaiseksi sitä hankalemmalta ja "ahdistavammalta"varmasti myös asumiseen liittyvät kysymykset alkavat näyttää.

Näkökulma asumiseen liittyen tulisi osoittautua muutosprosessia vahvasti tukevaksi arkea vapautumisen jälkeen pohdittaessa. Arki kuitenkin näyttäytyy vapautuneen näkökulmasta usein niin eri tavoin ja valitettavan usein  tarjoutuneet vaihtoehdot kaventavat selviytymisen mahdollisuuksia, koska vaihtoehdot pyrkivät tuottamaan entiseen "oravanpyörään"joutumiselle kasvavia riskejä. 

Kysyä voidaan: Mitä aidosti tukevaa ollaan yhteiskunnassamme saatu aikaan rikosseuraamuslaitoksesta suoraan tai koevapaudesta vapautuneiden osalle?
Jälleen voidaan esittää myös sama kysymys pohdittaessa päihteettömyyttä ja rikoksettomuutta tukevaa asumista?

Osa vapautuvista on saanut asiansa kohtalaiselle mallille niin työn kuin asumiseen liittyvien  tekijöiden osilta. Näissä onnistuneissa vapautumisen jälkeisissä tilanteissa on ollut monesti  tukena vertaistyötä tekevät ihmiset. Joissain jatkavat edelleen tukena tahot, joissa työskentelevät moniammatilliset kuin myös vertaistukihenkilöt.

Joillakin toimijoilla nämä kaksi osaamisen aluetta on kyetty jopa yhdistämään, kun laitoksesta vapautuneet henkilöt ovat kouluttautuneet terveys-tai sosiaalialalle. Vertaistyö on mahdollisuus. Sille on myös merkittävä tilaus tässä ajassa.

Palataan kuitenkin asumiseen liittyviin tilanteisiin ja asumista tukeviin tai kuormittaviin tilanteisiin.

Asumiseen liittyviä ja sitä tukevia asioita ovat paitsi perhe- ja parisuhdeasiat myös toimeentulon varmistuminen ja kohtuullisen terveydentilan ylläpitämiseen tarvittavien hoitokontaktien järjestyminen antaa vakautta arkeen.

Harrastukset ja ryhmät täyttävät sitä ajankäytön tilaa, joka ehkä aiemmin juuri vei asioita heikompaan suuntaan.

Suhteita omiin tai uusioperheen lapsiin,omaisiin ja sukulaisiin on aina mahdollista ajan kuluessa tasoittaa. Joillakin  ne ovat  rikosseuraamusta suoritetun ajanjakson sisällä jo saatettu kohtalaiselle tai hyvälle mallille.

Kun edellä olevat asiat ovat kunnossa ja sosiaalinen verkosto on "muokattu" elämän hyvää jatkoa tukevaksi, jatkoa johon eivät kuulu ne henkilöt tai asiatekijät, jotka aikanaan laitokseen johtivat. Tällöin usein myös asumisen asiat alkavat asettua vähitellen kohdalleen.

Ongelmatonta ei arki vapauden jälkeen monella ole. Sitä ei meidän tule unohtaa.
Uuden suunnan rakentamiseen tarvitaan myös tukea ja asunto. Asunnon ja sen ympäristön tulisi voida tarjota 180 astetta aiempaan elämään poikkeava suunta.

Miksi vaihtoehtoja on varsin heikosti tarjota muilla kuin muutamilla toimijoilla joiden pääasiallinen asukkaan profiili on päihdeongelmista, mielenterveyden tai sosiaalisista ongelmista kärsivä lähimmäinen.

Tuntuu kuin juuri päinvastaista ympäristöä tarvitseva laitoksesta vapautunut henkilö "asutettaisiin" ajoittain näihin asumisratkaisuihin vaihtoehtojen puutteen vuoksi.

En suostu uskomaan, että osalla vapautuneista olisi jokin niin perusteltu terveyden- tai sosiaalisen alueen ongelma, että ainoa vastaanotettavissa oleva asunto löytyisi näistä"massa" asuttamisen vaihtoehoja edustavista paikoista.

Jos onkin niin eivät asiat ole ratkaistavissa vain asunnon tarjoamisella. Asumisen yhteyteen tulisi silloin kyetä tarjoamaan toimivampia ratkaisuja, kun puhutaan lähimmäisestä eikä loppuaan odottamaan sijoitetusta ihmisestä.  

Yhteiskunnassamme, varsinkin pääkaupunkialueella, on kuitenkin vielä merkittävä ongelma-  alue asunnon saantiin vaikuttamassa ja se on tällä hetkellä vielä kaiken lisäksi kasvussa.
Nimittäjä tuossa ongelmassa on edullisten vuokra-asuntojen vähäisyys suhteessa kasvavaan kysyntään.

Vuokralle asumaan pääseminen tai pääsemättömyys aiheuttaa jännitteitä ja paineita jo olemassa olevalle ja hyvinkin toimivalle elämäntilanteelle saati sitten vapautumisen jälkeiseen uuteen tilanteeseen.

Tätä ongelmaa on nyt myös uudella presidentillämme mahdollisuus lähestyä vaikkakin turvallisuus ja ulkopolitiikka ovatkin hänen ensisijaista toimenkuvaansa lähinnä.

Entäpä heidän tilanteensa keidenkä lähipiiristä ei löydy tukiverkostoa vapautumisen jälkeen?
Heillä on kuitenkin yhtälaiset ihmisoikeudet saada vapautumisen jälkeen uutta elämänalkua tukevat mahdollisuudet myös asumiseen liittyvillä elämänalueilla.

Asunnottomuusohjelmista keskusteltaessa ja näitä malleja vapautuneille tarjottaessa tulisi vapautuneiden itsensä vaatia selkeää informaatioita asumiseen liittyvien velvollisuuksien, mutta myös oikeuksien suhteen.