Kuka välittäisi?

Miksi vain vangit ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaat ovat seuraamusjärjestelmän ja vapautuvien jälkihuollon keskiössä? Kun tavoitteina ovat uusintarikollisuuden ehkäisy ja rangaistusseuraamuksista vapautuvan sijoittuminen vastuulliseksi toimijaksi yhteiskuntaan ja rehelliseen elämään, eikö se kosketa myös tuomitun lähiyhteisöjä?

Kaidalle väylälle pyrittäessä karikkoja on monia, ja jos vajoaa, pohja on syvällä. Sieltä löytyy monenlaista laidan yli heitettyä painolastia: päihde- ja mielenterveysongelmia, rikkimennyt lapsuus tai huonot kasvuolosuhteet, koulutus- ja työkuntovajeet, köyhyys ja velat.

Päihteisen ja rikollisen elämän imu ei ole helposti voitettavissa. Omalla asennoitumisella on suuri merkitys. Mutta välttämättä tukea ja kuntoutusta tarvitaan myös yhteiskunnan puolelta. Entä tuki läheisiltä, miksi heidän merkityksestään puhutaan niin vähän ja otetaan niin vähän huomioon tukitoimia järjestettäessä?

Virallisessa kriminaalihuollossa läheiset, erityisesti omaiset ovat olleet verrattain käyttämätön voimavara. "Perhe on kuitenkin paras", sanotaan ja "läheistyössä on voimaa". Selviytyjien tarinoissa vertaistuki, läheinen ihmissuhde, lapset ovat usein avainroolissa muutoksen onnistumisessa.

Lähes jokaisella tuomitulla on läheisiä, jotka haluavat hänelle hyvää: vanhempia, sisaruksia, lapsia ja sukulaisia, ystäviä. Yli puolella vangeista on parisuhde. Ja alaikäisiä lapsia heillä arvioidaan olevan noin 8 000-10 000. Vertaistukijoiden määrä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien, vankien omaisten ja vertaisryhmien piirissä on myös vaikuttava.

Osa läheisistä on myös itse avun, tuen ja turvan tarpeessa. Lasta voi uhata vanhemman tai ympäristön edellään tallamaa polku rikolliseen elämään. Erityisen herkkää aikaa epäonnistumiselle on silloin kun läheinen on vankilassa. Miten yhteiskunta löytää tuen tarpeessa olevat läheiset, miten se heitä auttaa, ja mitä se heistä tietää. Ei juuri mitään! Tilastoistakaan ei löydy mitään; ei edes vankien alaikäisten lasten lukumäärää. Uskon, että kannattaisi tietää.

Kriminaalihuollon tukisäätiö, edistääkseen kuntouttavan ja humaanin kriminaalipolitiikan ja seuraamusjärjestelmän asiaa, on tuonut esiin vertaistuen ja omaisten merkitystä sekä avannut silmiä vankien lasten oikeudettomalle asemalle. Koemme vertais-, läheis- ja lapsityön huomattavan merkittäväksi osaksi rikostaustaisten kuntoutuksessa. Olemme sitä siksi myös taloudellisesti tukeneet.

Arvelen, että olemme nyt aikaisempaa kehittyneemmän kriminaalihuollon polulla, kun päätimme ottaa vastuun säätiön lapsi- ja perhetyön sekä oppimisvalmennustyön vakinaistamisesta. Tukenamme tässä oli Raha-automaattiyhdistyksen päätös tukea toimintaamme näillä sektoreilla.

Vankien lisäksi myös omaisten ja läheisten ääni on saatava kuuluviin. Tämä oli mielessämme osallistuessamme merkittävällä panoksella Vankien köyhyysmanifestin valmisteluun tai ryhtyessämme yhteistyöhön Kansan Sivistysliiton kanssa saadaksemme eetteriin ohjelmaa Vankiradiosta. Portti vapauteen -portaalissa pidämme yllä suosittua Linnaleski-keskustelukanavaa, jossa tuetaan niin omaisia kuin jaetaan hyviä käytäntöjä vankilassa olevien läheisten auttamiseksi.

Syrjäytymistä ja rikolliselle polulle eksymistä on torjuttava nuoresta pitäen, erityisesti riskiryhmiin kuuluvilla. On panostettava siihen parantavaan voimaan, mitä vankien perheiden tuki, oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja tuen järjestäminen, vankien ja läheisten - erityisesti lasten - yhteydenpito ja tapaamiset merkitsevät.