Tuloksellista - vai ei?

13.1.2016 17.17 | Kati Kaarlejärvi

Minua mietityttää usein, onko se, mitä sosiaali- ja rikosseuraamusalalla teemme, tuloksellista.

Olen pohtinut tätä jo jonkin aikaa, koska vuodet ovat antaneet realismia. Olisi järkevää tehdä niitä asioita, joilla olisi merkitystä.

Mutta mistä voi tietää, onko toiminta tuloksellista?


Kysynkö asiakkaalta? Hän vastaa todennäköisesti, että "tosi hyvä", koska on kiitollinen saamastaan avusta, eikä halua loukata auttajaansa.

Kysynkö yhteistyökumppanilta? Hän vastaa, että "tosi hyvä", koska ei ihan tarkalleen edes tiedä, mitä teen, eikä hänkään halua loukata yhteistyökumppaniaan.

Kysynkö itseltäni? Vastaan, että "tosi hyvä", koska olenhan tehnyt parhaani.

Mutta mitä jää viivan alle, jos tutkija alkaisi vertailemaan, tuottaako panostettu "input" toivotun "outputin".

Sasu Tyni toteaa väitöskirjassaan, etteivät vangeille suunnatut toimintaohjelmat vähentäneet uusintarikollisuutta tilastollisesti merkitsevästi.

Hän kuitenkin huomauttaa, ettei vangeille järjestettyjä toimenpiteitä tule tarkastella ainoastaan uusintarikollisuuden näkökulmasta.

Toimenpiteillä voi olla merkitystä vangin hyvinvoinnin ja terveydentilan, vangin läheisten tai vankilan laitosturvallisuuden näkökulmasta. 

Mistä hyvinvointi on tehty?

Voi olla, että vuodet ovat tehneet kohdallani tehtävänsä, koska olen alkanut ajatella eri tavoin kuin nuorempana.

Voisiko olla niin, että mikä toimii minulla tai kenellä tahansa työssäkäyvällä "tavallisella ihmisellä", toimii myös rikostaustaisella? Ihmisiä tässä kaikki ollaan omine puutteinemme.

Voisi kysyä, mikä länsimaisessa yhteiskunnassa pitää ihmiset yhteiskunnassa kiinni ja luo hyvinvointia yksilötasolla? Aika perusasioissa silloin ollaan.

Koulutus pitäisi olla, että saisi työtä ja voisi elättää itsensä ja perheensä. Tai jos ei palkkatyötä, niin jotain järkevää toimintaa päiviin.

Asunto tai jokin pysyvä oma paikka pitäisi myös olla. Ihmissuhteita saisi olla sen verran, että muuttoon saa kaverin ja on joku, jonka kanssa käydä vaikka salilla.

Viimeisenä korostaisin liikkumista ja terveellistä elämäntapaa, hyvinvointia. Iso osa meistä kaikista yrittää harrastaa liikuntaa, nukkua riittävästi ja miettiä, mitä laittaa suuhunsa.

Tiedämme, että rakentavat valinnat tuottavat kestävyyttä omassa elämässämme ja tuottavat muutoinkin hyviä asioita.

Usein vankiloissa näkee, miten vangit aloittavat kuntoilun, miettivät mitä syövät ja yrittävät lopettaa tupakoinninkin.

Lisää liikuntaa laitoksiin

Olen nähnyt vapautumisien jälkeen, kuinka urheilu on joskus ainoa asia, joka motivoi päihteettömyyteen, koska aineissa tai krapulassa ei voi treenata.

Miksi tätä meidän kaikkien ihmisten luontaista halua liikkua ja tavoitella hyvinvointia ei tueta enempää?

Uskallan väittää, että liikunnan määrällä on merkitystä laitosturvallisuudenkin kannalta. Miksei kokeilla rohkeammin erilaisia toimintoja, jos nykyisetkään ohjelmat eivät niin kovin merkityksellisesti vaikuta uusimisriskiin?

No, kaikista ei tule maratoonareita. Ehkä ei minustakaan. Mutta uskon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä siihen, että tuntemalla itsensä vahvuuksineen ja heikkouksineen pärjää paremmin.

Kun elämän rakentaa useamman pilarin varaan, koko keko ei kaadu, vaikkei joku osa-alue olisikaan niin hyvällä tolalla.

Ja vielä siitä tuloksellisuudesta. Tutkimukseen tulisi panostaa enemmän.

Muuten me emme koskaan saa tietää, mikä todella toimii.

 

Ei kommentteja "Tuloksellista - vai ei?"

Kommentoi "Tuloksellista - vai ei?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.