Raittiuden hedelmiä

20.1.2016 15.00 | Harri Eerikäinen

Lapsena ja nuorena en tuntenut oikein todella kuuluvani mihinkään, vaikka kavereita olikin sen verran kuin halusin, eli muutama.

Viihdyin pikkuvanhana lapsena aikuisten parissa, ja nuorena alkoholia runsaasti käyttävien kavereitteni lisäksi vanhempien alkoholistien seurassa.

Tähän jälkimmäiseen oli varmaan syynä sekä se, että heidän joukossaan koin samaistumista enemmän kuin tunne-elämältään itseäni terveempien nuorten bileissä, ja tietenkin myös se, että tuon jo itseäni pitemmälle ehtineen silminnähtävän hädän, rappion ja syrjäytyneisyyden keskellä omat ongelmani eivät tuntuneet niin suurilta.

Mikäs tässä on ollessa, koti ja kaikki, eikä lehteä lukiessa edes huulet liiku. Tukka hyvin, kaikki hyvin, fiksulla miehellä.


Samat syyt, tuskin mitkään sen ylevämmät, saivat minut myös valitsemaan elämänurakseni sosiaalialan.

Toki olin valintaa tehdessäni jo maistellut raittiuttakin, mutta sen verran pätemistä ja oman normaaliuden (tai oikeastaan ylemmyyden) itselleni vakuuttamista noissa opinnoissa ja työssä silloin oli, ettei raittius koskaan kestänyt kahta vuotta pitempään, usein ei lähellekään.

Onnistuivathan ne työt pitkään juodessakin, mutta 24 vuoden työuran aikana ennen raitistumista ne onnistuivat loppua kohden yhä huonommin, kuten koko muukin elämä.

Ego kirjoitti niin isoja shekkejä, ettei psyyke eikä lopulta enää kroppakaan meinannut jaksaa niitä lunastaa.

Vasta vertaistyö rikos- ja päihdetaustaisen kävijäkunnan kanssa oman pohjan löytämiseen ja säännölliseen tunne-elämäni hoitoon yhdistyneenä toi raittiuteen pysyvyyttä 48 vuoden iässä, reilut 3,5 vuotta sitten Juhannuksena 2012.

Kävijät eivät enää pääsääntöisesti tuntuneet vain asiakkailta, vaan aloin entistä enemmän samaistua heidän kokemuksiinsa, elämänkysymyksiinsä ja sisäisiin ristiriitoihinsa.

Tuli tunne, että mikä on mahdollista yhdelle, on mahdollista kaikille, eli on monen sattuman summa, ettei itselleni ole tapahtunut juuri niin kuin jollekin toiselle, johon nähden luulin olevani jotenkin parempi.

Kaipasin myös "normaalien ihmisten" seuraa ja jotenkin hohdokkaampaa työtä.

Samalla koin kuitenkin usein voimakasta ärsyyntyneisyyttä ja kapinamieltä, kun huomasin noissa kaipuuni kohteissa eli "tavisten työyhteisöissä" samaa epärehellisyyttä, itsekeskeisyyttä, alhaista itsetuntoa, pätemisenhalua, kyynärpäätaktiikkaa, herkkänahkaisuutta ja keskenkasvuisuutta, joita olin toipumiseni myötä rohkaistunut näkemään itsessäni, ja joiden koin liittävän minut samoista ominaisuuksista ja päihdeongelmasta toipuvien yhteisöihin.

Nämä virheet olivat minusta jotenkin kuin meidän addiktien yksityisomaisuutta!

Mutta eiväthän ne ole. Ne elävät meissä kaikissa, niin raittiissa kuin liikaa tai sopivasti päihteitä käyttävissäkin.

Joku löytää tavan luopua itselleen tuhoisasta päihteiden käytöstä niin, että voi säilyttää tapansa elää ja toimia kanssaihmistensä kanssa melko muuttumattomana.

Monilla addikteilla raittiina pysyminen kuitenkin edellyttää myös työskentelemistä ainakin räikeimpien tunne-elämän ongelmien kanssa.

Suurimmalle osalle ihmisistä päihteet eivät ole ongelma, mutta heitä elämä opettaa usein muilla tavoin.

Palkkiot raittiudesta tulevat usein erikoisilla ja ennalta-arvaamattomilla tavoilla. Reilut puoli vuotta sitten toivoin voivani joskus kokea vertaisuutta myös "tavallisten" ihmisten kanssa, heidän, jotka kävivät koulua, opiskelivat, perustivat perheitä ja rakensivat työuria silloin, kun me toteutimme itseämme toisin tavoin.

Tänään olen hiukan lähempänä tuotakin vertaisuuden kokemusta, ehkä enemmän silmien aukeamisen kuin varsinaisen henkilökohtaisen kasvun kautta, mutta kuitenkin.

Joskus sanotaan kyynisen leikillisesti, että "kerran näin unta ettei vituttanut yhtään".

Minussa itsessäni tapahtunutta muutosta edustaa tänään vaikkapa se, että yhä useammin huomaan olevani melko tyynesti tilanteissa, joissa ennen tunteet olisivat kuohuneet.

Ja silloin kun vähän kuohahtaa, niin tunnun pääsevän tasapainoon aiempaa nopeammin.

Mukavaa alkanutta vuotta lukijoille. Raittius on iloinen asia!

Ei kommentteja "Raittiuden hedelmiä"

Kommentoi "Raittiuden hedelmiä"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.