Blogi

Puheenvuoroja kriminaalipolitiikan ja hyvinvointivaltion kiinnostavassa välimaastossa. Tarkistamme kommentit ennen julkaisua.

Oikeudenmukainen rangaistus

Maanantaina 26. kesäkuuta 2017 | Olli Kaarakka

Viime blogikirjoituksessa vertasin rangaistuksen tehokkuutta ja hyötyä rangaistuksen oikeudenmukaisuuteen. Yhteiskunnan ja yleisen oikeustajun näkökulmasta rangaistuksen tulisi olla siinä määrin oikeudenmukainen, ettei se aiheuta haittaa yhteiskunnalle.

Tällä tarkoitin sitä, että jonkinlainen sovitus täytyy tapahtua, vaikka sovitus voikin aiheuttaa yhteiskunnalle haittaa esimerkiksi taloudellisesti tai lisäämällä rikoksen uusimisen riskiä ja syrjäytymistä.

Sovituksen on siis tapahduttava, jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi.

Oikeudenmukaisuuden määritelmä ei kuitenkaan täysin selkeä. On ymmärrettävä, että oikeudenmukaisuus ei tarkoita samaa kuin moraalisesti oikea, vaikka nämä usein samaistetaankin.

Toiminta voi olla oikeudenmukaista, vaikka se olisi moraalisesti väärin - tai päinvastoin.

Anna armon käydä oikeudesta

Voi olla, että Riku-Petteri ei välttämättä saa suoritettua monenkaan yrityksen jälkeen ruotsinkurssia, koska opettaja arvostelee suoritukset oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että oppilaan pärjääminen kokeessa määrittää kurssin numeron. Kaikki oppilaat arvostellaan samanlaisen arvosteluperiaatteen mukaan.

Riku-Petteri saa jokaisesta yrityksestään hylsyn. Seurauksena on, että Riku-Petteriltä jää tutkinto saamatta, koska ruotsinkurssi oli vaatimuksena tutkinnon saamiseen. Hän syrjäytyy, alkoholisoituu ja lopulta elämän kolhimana tappaa itsensä.

Näin tapahtui, koska opettaja ei voinut antaa sitä armovitosta.

Yhteiskunnan ja yksilön kannalta olisi tässä tapauksessa ollut perustellumpaa antaa kovasta yrityksestä armovitonen, jotta ikäviltä seurauksilta olisi voitu välttyä. Oikeudenmukaista se ei olisi ollut - armollista kuitenkin.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Vankeus ja perhe

Tiistaina 13. kesäkuuta 2017 | Sanja Sateenranta

Vankilat ovat avainasemassa, kun puhutaan vankien perhesuhteista. Ne ovat roolissaan ehkä tahtomattaan, mutta vankeuden mukanaan tuomat rajoitukset heijastuvat suoraan perheisiin.

Perheille on tärkeintä yhdessä vietetty aika. Ymmärrettävästi tällaista aikaa ei juurikaan ole, kun toinen tai molemmat vanhemmista ovat vankilassa.

Suljetut vankilat tarjoavat perhetapaamisen noin kerran kuukaudessa. Kestoltaan se on muutaman tunnin pituinen ja vietetään yleensä yksiön kaltaisessa, kodinomaiseksi sisustetussa huoneistossa vankilan sisällä. Paikalla ei ole vartijoita, vaan perhe voi viettää rauhassa yhteistä aikaa.

Avovankilassa vastaavat perhetapaamiset kestävät yleensä viikonlopun. Puitteet ovat tällöin hieman mieluisammat, sillä perheellä on mahdollisuus ulkoilla vankilan piha-alueilla.

Lisäksi vankiloissa järjestetään valvottuja tapaamisia viikonloppuisin. Niiden kestot vaihtelevat 45 minuutista muutamiin tunteihin. Usein vangin ja tapaajan välissä on "pleksi".

Jokainen voi miettiä, ovatko nämä riittäviä aikoja pitää yllä parisuhdetta tai vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Selvää on, että tapaamiset ovat täysin riittämättömiä nykyisellään.

Omainen ei ole se, joka on tuomittu rikoksesta, mutta myös häntä rangaistaan rajoitusten kautta. Tilanne on äärimmäisen vaikea lapsille. Neljän viikon odotus on lapsille kohtuuton. On myös fakta, että hyvin usein vankien avioliitot ja parisuhteet päättyvät tuomion aikana.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Vankien vahvuudet ja vankeusajan työllisyyttä tukeva toiminta näkyviksi

Perjantaina 2. kesäkuuta 2017 | Janika Lindström

Vankilasta vapautuvan työllisyyttä voi hankaloittaa se, että työnhakijoina on myös rikosrekisterittömiä hakijoita. Rikostausta ei välttämättä ole esteenä moniinkaan työtehtäviin, mutta työantajien rikostaustaisiin liittyvät ennakkoasenteet voivat haitata työllistymistä.

Lisäksi vankeusaika on voinut jättää osalle pitkän tauon työhistoriaan. Tämän voidaan ajatella heikentävän hakijan ammattitaitoa, työkykyä ja työelämätaitoja.

Vankeusaikana monet vangit suorittavat kuitenkin opintoja tai erilaisia työtehtäviä. Myös Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmatoiminnat voivat olla osa vankien suunnitelmallista rangaistusaikaa.

Ohjelmatoiminnat kehittävät vankien sosiaalisia ja kongnitiivisia taitoja monin eri tavoin. Vankeusajan mahdollisuuksia tulisikin tehdä näkyväksi myönteisinä aikaansaannoksina.

Koulu- ja ohjelmatoimintatodistusten lisäksi vankien kädentöitä sekä muita työsuoritteita olisi tärkeää todentaan kuvaamalla niitä tai dokumentoimalla niihin liittyviä työvaiheita esimerkiksi portfolioon.

Portfolio tekisi näkyväksi erilaisia vankeusaikana toteutuneita positiivisia asioita vastapainoksi viranomaisten rikostaustaisista tekemille rekisterimerkinnöille. Portfolioprosessi vankeusaikana vahvistaisi myös vankien itsetuntoa sekä minäkuvaa, kun tarkastelun kohteena olisi heidän vahvuuksiensa sekä positiivisten saavutustensa tunnistaminen.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Kehollisuus rikosseuraamusasiakkaiden kuntoutuksessa

Maanantaina 29. toukokuuta 2017 | Erja Toivo

"Voitaisiinko me tehdä jotain muuta kuin puhua?" Näin kysyivät miesvangit minulta yhdessä valmennusryhmässä, jota ohjasin eräässä suljetussa vankilassa viime keväänä. Aloin ideoida, millaista toiminnallista valmennusta Vangin oppimispolku -hanke voisi tarjota. Päädyin ehdottamaan vankiloille ja vangeille terveysliikuntaa.

Nyt keväällä 2017 on edetty yhteistyössä sellaiseen vaiheeseen, että ohjaan kolmessa vankilassa miesvangeille VENYY-ryhmiä.

VENYY-ryhmä tarjoaa psykofyysistä kuntoutusta, harjoituksia kehonhuoltoon ja kehonhallintaan. Ryhmässä lämmitellään ja venytellään kehoa sekä tehdään erilaisia rentoutumisharjoitteita. Venyttely parantaa kehotuntumaa, lisää kehon liikkuvuutta, purkaa kehon stressivarastoja ja virkistää.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Vertaiset omaisten tukena

Torstaina 20. huhtikuuta 2017 | Sanja Sateenranta

Vankeus koskettaa aina koko perhettä. Se on valtava elämänmuutos, johon kukaan ei pysty ennalta täysin valmistautumaan. Yhden perheenjäsenen poistuminen kodista vaikuttaa koko perheeseen. Sen lisäksi se vaikuttaa vangin koko lähipiiriin.

Mitä tapahtuu, kun isä tai äiti ei tulekaan enää kotiin? Ei leiki, auta läksyissä, tee lempiruokaa tai ylipäänsä ole läsnä.

Miten tämä vaikuttaa puolisoon? Kukaan ei kanna apuna vastuuta perheestä, osallistu kotitöihin tai hoida lapsia. Ei ole enää toista aikuista läsnä ja tukena.

2 kommenttia Lue koko kirjoitus

Keväisiä keloja Rediksestä

Tiistaina 28. helmikuuta 2017 | Harri Eerikäinen

Tänä keväänä tulen olleeksi Kritsissä ja Rediksessä töissä kuusi vuotta. Nämä ovat olleet itselleni merkittäviä vuosia, ja varmaan paljosta yhdessä koetusta on tarttunut minun lisäkseni jotain myönteistä myös lukuisiin Rediksessä lyhyemmän tai pitemmän ajan viivähtäneisiin.

Itselleni se on tuonut kohta viisi vuotta kestäneen raittiuden ja sitoutumisen elämänmittaiseen kasvuseikkailuun. Vähitellen nämä yhteiset kokemukset ja niiden jakaminen ovat alkaneet synnyttää Rediksessä omanlaistaan toimintakulttuuria ja vuorovaikutusta niin säätiön sisällä, kuin suhteessa yhteistyökumppaneihinkin.

Kun saa kohdata paljon hyvää, herää nälkä saada yhä enemmän lisää, mennä elämässä eteenpäin, ottaa kiinni ja korvata nuo "tuhlatut vuodet", minun tapauksessani vuosikymmenet. Mitä se eteenpäin meneminen sitten kunkin kohdalla tarkoittaa, tai ennen kaikkea, mitä se tarkoittaisi minun kohdallani juuri nyt?

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Uusi julkaisu pureutuu rikostaustaisten parissa tehtävään sosiaalityöhön

Perjantaina 20. tammikuuta 2017 | Janika Lindström

Rikosseuraamusalan sosionomiopiskelijoiden kuntouttavan sosiaalityön opintojaksolla toteutetaan kuluvan kevään aikana artikkelikokooma, jossa annetaan puheenvuoro sosiaalityön ammattilaisille. Kokoomateoksessa tehdään näkyväksi vankien parissa tehtävää sosiaalityötä vankeusprosessin eri vaiheissa.

Julkaisuun kootaan erityylisiä kokemuksellisia ammattilaispuheenvuoroja opiskelijoiden kirjoittamina artikkeleina. Opiskelijat haastattelevat kriminaaliasiamiestä, suljetun vankilan, avovankilan, tutkintavankilan, järjestön, kunnan ja yhdyskuntaseuraamustoimiston sosiaalityön ammattilaisia.

Sosiaalityön teemaa lähestytään erilaisista ennalta määritellyistä teoreettisista viitekehyksistä käsin.

Haastateltavat kertovat kokemuksiaan sosiaalityön ammattilaisena toimimisesta, viranomaisyhteistyöstä sekä rikostaustaisten yhteiskunnallisesta asemasta. Artikkeleissa avataan myös erilaisia näkökulmia rikostaustaisille tarkoitettujen hyvinvointipalveluiden saatavuudesta ja riittävyydestä.

Tarkoitus on tuoda esille yhteiskunnassa olevan ja vangeille tarkoitetun tukiverkoston silmukoita ja aukkokohtia.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Miksi haluamme rangaista rikollista?

Torstaina 12. tammikuuta 2017 | Olli Kaarakka

Rankaisemisen perusteleminen ei ole kovinkaan yksinkertaista, vaikka siltä se usein netin kommenttipalstoja lukiessa tuntuu.

Ajattelemme, että kun on tapahtunut vääryys, siitä tulisi seurata rangaistus. Rangaistus palauttaa tasapainon maailmaan eli sovittaa tapahtuneen. Tähän sovitusajatukseen nojaa retributiivinen rangaistusteoria, jossa rangaistus on luonnollinen seuraus rikoksesta.

Rangaistusta oikeutetaan myös yhteiskunnallisesti ns. preventiivisessä rangaistusteoriassa. Rangaistus on tietyssä määrin yhteiskunnalle hyödyllinen, koska se saattaa estää tekijää tekemästä uusia vääryyksiä rangaistuksen aikana tai estää pelotteellaan henkilöä tekemästä rikosta.

Preventiivinen rangaistusteoria on osa utilitaristista eli hyödyn arviointiin perustuvaa teoriaa, jossa myös rangaistuksen yhteiskunnalle tulevat haitat otetaan huomioon.

Millä tahansa tavalla rangaistusta sitten pyrkiikin oikeuttamaan, jokainen teoria jää vajaaksi. Yleensä ihmisillä on kuitenkin vahva mielipide siitä, rankaiseeko yhteiskunta rikoksentekijöitä tarpeeksi ankarasti.

 

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Joulublogi: Me riitämme

Keskiviikkona 14. joulukuuta 2016 | Harri Eerikäinen

Joulu mielletään perhejuhlaksi, ja siksi se on usein meille päihde- ja rikostaustaisille, varsinkin uuden elämämme alkutaipaleilla, enemmän tai vähemmän ahdistuksen tai yksinäisyyden juhla.

Päihderiippuvuutena, monenlaisina toimimattomina vuorovaikutussuhteina ja niiden yhtä epäonnistuneina kompensaatioyrityksinä oireileva ilmiö on mielestäni pohjimmiltaan sukupolvelta toiselle eri muodoissaan siirtyvä perhesairaus.

Päihteet, väkivalta, seksi, ideologiat, uskonto, työ, suorittaminen, uhkapelit - hyviä renkejä, mutta hiton huonoja isäntiä, kuten sananlaskussa mainittu tuli, jonka käyttö joillekin meistä toki myös muodostuu tuon yhteisen perusvammamme ilmiasuksi.

Käyttämiemme toimimattomien keinojen ja esittämiemme roolien takana on hyvin usein varhaisia kasvuympäristöjä ja vuorovaikutussuhteita, joissa opimme meitä nyt aikuisina ohjaavat peruskäskyt: "Älä puhu, älä tunne, älä luota".

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Elämän kirjo

Torstaina 8. joulukuuta 2016 | Erja Toivo

Meitä ihmisiä on niin paljon ja niin erilaisia, että totuus on taruja ihmeellisempää. Yhtä oikeanlaista ihmistä ei ole, eikä yhtä oikeanlaista elämisen mallia, vaikka se oma elämänmalli tuppaa usein tuntumaan oikeimmalta. Kukin taaplaa tyylillään ja tekee itselleen parhaita mahdollisia valintoja kulloisissakin olosuhteissa.

Elämä on helpompaa niille, jotka uivat elämän valtavirtojen mukana kuin niille, jotka uivat elämän sivupuroissa tai vastavirtaan, syystä tai toisesta, tahtoen tai tahtomattaan.

Rikosseuraamusjärjestelmään päätyvä rikoksesta epäilty ja sittemmin rikoksesta tuomittu ihminen erottuu valtavirrasta. Hänestä kiinnostuu ymmärrettävästi virkavalta ja monesti myös media.

Tässä tilanteessa ihminen ei useinkaan pääse esille hyvien puoliensa ja vahvuuksiensa takia, vaan päinvastoin. Keskiöön nostetaan ihmisen heikkoudet, epäonnistumiset ja virheet.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Ammatillisia oppimiskokemuksia ihmisten kohtaamisista

Maanantaina 31. lokakuuta 2016 | Janika Lindström

Laurea-ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalan sosionomikoulutuksen ensimmäisen vuoden opiskelijat aloittivat opinnot kuluvan vuoden syksyllä. Ensimmäisenä opintojaksona oli asiakkaan kohtaaminen ja ammatillinen vuorovaikutus. Siihen sisältyi projektitehtävän toteutus pienryhmissä erilaisissa rikosseuraamus- tai sosiaalialan toimintaympäristöissä. Oppimistavoitteena oli ammatillisen vuorovaikutuksen harjoittelu ja sen havainnointi.

Tulevat ammattilaiset jalkautuivat tekemään projektejaan Asunnottomien yön tapahtumiin, ruuanjakelupisteeseen, ammatilliseen oppilaitokseen, vanhusten päiväkeskukseen, nuorisokotiin, nuorisotalolle ja maahanmuuttajatyötä tekevään järjestöön sekä lapsiperheille suunnatun toiminnan vuoksi kirjastoon.

Asiakkaiden kohtaaminen erilaisissa toimintaympäristöissä tuotti opiskelijoille valtavasti tärkeitä oppimiskokemuksia.

Asunnottomien yössä ja ruokajakelussa toteutuneet kohtaamiset olivat pysähdyttävän realistisia. Niissä ihmiset kertoivat avoimesti yksinäisyydestään, köyhyydestään ja erittäin vaikeista elämäntilanteistaan.

 

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Polku vihan jälkeen - Radinet

Keskiviikkona 28. syyskuuta 2016 | Kati Kaarlejärvi

Radikalisoituminen ja väkivaltaiset ääriliikkeet ovat olleet viime päivien valitettava puheenaihe. Vuolle Setlementillä aloitettiin vuoden 2016 alusta Radinet-hanke, jonka avulla Suomeen on luotu radikalisoitumisen haasteisiin Exit-toimintamalli.

Tiivistettynä Exit-malli tarkoittaa sitä, että henkilöitä, jotka haluavat irtaantua väkivaltaisista ääriliikkeistä, tuetaan järjestölähtöisellä ja ammattitaitoisella työllä. Tuki tarkoittaa käytännössä mahdollisuutta keskustella ammattilaisten, kokemusasiantuntijoiden ja tulevaisuudessa myös mentoreiden kanssa.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Päihdeongelmaisesta addiktin läheiseksi

Torstaina 22. syyskuuta 2016 | Harri Eerikäinen

51 kuukautta raittiutta, eli 4 vuotta ja kolme kuukautta. Oivalsin tänä aamuna jotain vertaistyöstä omalla kohdallani.

Kun ryyppäsin ja riitelin itseni pihalle yli kahdenkymmenen vuoden työsuhteesta sosiaalivirastolta, pääsin työelämään ylipäätään millään tavalla enää mukaan vain ja ainoastaan sen takia, että minulla nimenomaan oli päihde- ja vankilatausta. En siis niistä huolimatta, vaan niiden vuoksi.

Sitä sanotaan vertaistyöksi, ja kiitollisena otin tarjouksen vastaan ryhtyen todellakin tekemään tarjottua tehtävää erilaisella työotteella kuin aikaisemmin. Olin aiemminkin (omasta mielestäni) ollut "reilu pomo", eli rennoissa väleissä silloisiin alaisiin ja kävijöihin oleva työnjohtaja, työhönottaja ja työpäällikkö, jonka ovi oli aina auki.

Todellisuudessa taisin olla vain yhä syvemmin alkoholisoituva ja hyväksyntää hakeva päihdeongelmainen esimies, joka oli alun perinkin hakeutunut sosiaalialalle lähinnä todistaakseen itselleen, että oma elämä on hanskassa.

Olisi ollut ihme, jos en olisi samaistunut Rediksen kävijöihin, olinhan jo ensimmäisellä ja ainoalla kakullani Vantaan vankilassa 2004 löytänyt paljon yhteistä kokemusta toisten päihdeongelmaisten väkivaltarikollisten kanssa. Kävi sitten niin, että raitistuin itse 2012 kesällä. Jatkoin vertaistyötä, ja olin palaa loppuun vuosi sitten. Kysyin pomoilta, haluavatko nämä katsoa mitä prosessissa seuraa tämän vertaistyön skenessä varsin tavallisen vaiheen jälkeen, vai vaihdetaanko touhuun vain uudet patterit, eli toiset tekijät tyhjiin käytettyjen tilalle. Aika tavallista kun on sekin.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Puhelu sankarilta

Perjantaina 9. syyskuuta 2016 | Janika Lindström

Viime viikolla vastasin työpuhelimeeni. Soittaja vei minut muistojensa mukana aikaisempaan työpaikkaani, joka oli vankila. Kirjoitanko entisen vangin soittaneen minulle? Onko vankilasta vapautunut todellakin koko elämänsä entinen vanki? Kuinka pitkään leima säilyy ja milloin se pyyhkiytyy kokonaan pois?

Vapautumisen jälkeen soittaja kertoi kokeneensa enimmäkseen hyviä asioita, mutta myös putoamisia järjestelmämme aukkokohdista ja niiden jälkeisiä tasapainoiluja uudelleen jaloilleen, sekä ponnistuksia uusiin yrityksiin.

Ehkäpä juuri kielteisten kokemusten karaisemana soittajalla oli edelleen vahva usko tulevaisuuteen ja omaan selviytymiseensä.

Kuulumisien vaihtamisen lisäksi muistelimme hieman mennyttä yhteistä aikaamme kivitalossa muurien sisäpuolella. Hän pyyteli paljon anteeksi ja vakuutteli kasvaneensa henkisesti niistä ajoista. Mielestäni hänellä ei ollut mitään anteeksipyytämistä. Muistin hänen kipuiluaan toipumisen alkumetreillä.

4 kommenttia Lue koko kirjoitus

Radikalisoitumisen vaiheet

Keskiviikkona 31. elokuuta 2016 | Janne Raninen

Noin 20 vuotta sitten makasin parkkipaikalla auton alla, käsikranaatti käsissäni. Tarkoituksena oli heittää se erästä henkilöä kohti, hänen ilmestyessään parkkipaikalle.

Nyt istun sellissäni ja katson uutisia, kuinka 8-vuotias poika on kuollut Ruotsissa, kun joku on heittänyt käsikranaatin asuntoon, jossa poika oli.

Tragedia. Levätköön poika rauhassa ja Luoja varjelkoon, ettei sama tapahtuisi uudelleen.

Tiedän, miltä tuntuu olla sotatilanteessa kadulla. Tiedän, miltä tuntuu pukea luotiliivit, ladata konekivääri, käsitellä käsikranaattia ja postailla vastustaja puolta, viikosta toiseen.

Tiedän myös, että kun on siinä vaiheessa, syvällä pelissä, ei ole mitään, mikä saisi mielen muuttumaan. Tiedän ja tunnistan myös tiettyjä osatekijöitä, jotka ovat vieneet henkilön tähän tilanteeseen.

Yhtä tiettyä kaavaahan ei ole, vaan katu nielaisee pienin askelin. Se voi olla pettymyksen tunne yhteiskuntaa kohti, mikä alkaa jo lapsena. Kun ei tunne saavansa tukea yhteiskunnalta.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Kohtaamista, vaikuttamista ja yhteisöllisyyttä torilla

Maanantaina 30. toukokuuta 2016 | Janika Lindström

Suomen ensimmäiset messut vangeille ja yhdyskuntaseuraamusta suorittaville järjestettiin 24.5.2016 Helsingin Vaasanpuistikossa, jota kutsutaan myös Piritoriksi.

Siististi Siviiliin -messuilla esittäytyi peräti 36 eri järjestötoimijaa. Mukana oli asumispalvelujen, oppilaitosten ja työllistymishankkeiden edustajia, päihdetyön yksiköitä, lapsi-, perhe- ja omaistyön palveluja sekä monia muita palveluntuottajia.

KRIS-Etelä-Suomi ry:llä sekä Vertaistuki Rediksellä oli avoimet ovet, jonka aikana yleisöllä oli mahdollisuus tutustua vankien vertaistukitoimintaan.

3 kommenttia Lue koko kirjoitus

Kuka vastaa vangin toimeentulosta?

Torstaina 28. huhtikuuta 2016 | Marjatta Kaurala

Vankila tarjoaa katon pään päälle, ateriat ja lisäksi käyttö- tai toimintarahaa. Mihin vanki tarvitsee toimeentulotukea?

Vankilan ylläpidosta huolimatta vanki voi joutua toimeentulotuen tarpeeseen, jolloin hänen tilanteensa pitää arvioida aivan samalla tavalla kuin kehen tahansa muunkin kansalaisen.

Korkein hallinto-oikeus antoi tästä ratkaisun maaliskuussa 2013 (KHO 2013:58). Tämä tarkoittaa yksilöllistä arviointia - tulojen ja menojen ja vankilasta saatujen asioiden selvittämistä. Toimeentulotukipäätöksessä pitää olla myös laskelma ja valitusosoitus.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Rikollisesta duunariksi

Keskiviikkona 6. huhtikuuta 2016 | Erja Toivo

Kuka ottaa työhön vuosia vankilassa tuomioita suorittaneen ihmisen? Miten kynnys työllistyä madaltuu ja miten se voidaan ylittää?

Oikea vastaus edellisiin kysymyksiin on vankien ammatillinen koulutus.

Kaikille vangeille tulee tarjota vankeusaikana mahdollisuus yleissivistävään ja ammatilliseen opiskeluun sekä muuhun opiskelua tukevaan ryhmätoimintaan, esimerkiksi elämänmuutosta tai oppimisvalmiuksia vahvistaviin ryhmiin.

Tutkimustieto vahvistaa, että vankien ammatilliset opinnot madaltavat rikostenuusimisriskiä ja edistävät vankien työllistymistä siviilissä.

Vankeusaikaiseen koulutukseen panostamisen lisäksi siltoja on rakennettava enemmän ja vahvemmiksi vankiloiden ja työelämän väliin.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Idea Siististi siviilin -messuista syntyi järjestöyhteistyössä

Torstaina 31. maaliskuuta 2016 | Janika Lindström

Järjestöyhteistyössä on voimaa ja energiaa. Yhteistyössä toteutuvat kohtaamiset järjestötoimijoiden kanssa ovat inspiroivia ja lähes aina ne synnyttävät ideoita uudenlaisille yhteistyömuodoille sekä käynnistävät ennennäkemättömiä tapoja toteuttaa projekteja tai palveluita.

Näin kävi myös Kriminaalihuollon tukisäätiön (KRITS) viestintäkoordinaattori Lotta Lehmusvaaran ja minun kohtaamisessa tämän vuoden alkupuolella. Lotta kertoi minulle Siististi siviiliin -videoista, joita Kritsin oppimisvalmennustoiminta on tuottanut rikosseuraamusasiakkaille.

Ehdotin Lotalle, että Laurean rikosseuraamusalan opiskelijat järjestäisivät Siististi siviiliin -messut rikostaustaisille yhdessä Kritsin kanssa.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Lyö poika lyö - ja minähän löin

Maanantaina 21. maaliskuuta 2016 | Janne Raninen

Istuimme sellikaverini kanssa keskustelemassa nuoruudestamme ja siitä, mitkä asiat ovat osittain vaikuttaneet siihen, miksi olemme vankilassa nyt.

Kuunnellessani sellinaapuriani mieleeni juolahti yksi parhaimmista ystävistäni, jonka isä lusi pitkiä aikoja ystäväni ollessa lapsi.

Ystäväni täytettyä 15 vuotta hän oli tapaamassa isäänsä vankilassa.

Isä asetti hänelle vaatimuksen. Koska poika oli täyttänyt 15 vuotta ja oli vanhin poika perheessä,  hänen oli osallistuttava perheen talouteen.

Isä sanoi, että pojan on joko mentävä rehellisiin töihin tai tehtävä kuukaudessa laiton kauppa, jonka avulla tuo kotiin 10 000 kruunua.

2 kommenttia Lue koko kirjoitus

Tuntematon nainen

Perjantaina 11. maaliskuuta 2016 | Anastasia Lapintie

Harva ihminen haluaa identifioitua uhriksi. Monien naisvankien elämäntarinoissa on kuitenkin järkyttäviä ja toistuviakin uhrikokemuksia fyysisen ja psyykkisen väkivallan eri muodoista.

Uhrikokemukset ovat voineet normalisoitua siinä määrin, ettei tapahtumia edes mielletä väkivallaksi.

Traumaattisten tilanteiden silminnäkijöillekin voidaan nykyään tarjota kriisiapua, mutta nämä naiset ovat voineet elää vuosia voimatta puhua kokemuksistaan, voimatta luottaa ympärillään oleviin ihmisiin.

Jos sen lisäksi on vielä epäonnistunut äitinä, kun lapset on otettu huostaan ja on joutunut rikosten vuoksi vankilaan, häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat käsittämättömiä.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Miten naiset voitaisiin huomioida vankilassa?

Maanantaina 7. maaliskuuta 2016 | Erja Toivo

"Ensin piti ratkaista suhde itseen, sitten maailmaan."

Näin kommentoi omaa kokemustaan vankeusajasta ja vankilasta vapautumista Sini, jota haastattelin karkauspäivänä 29.2.2016.

Sini on 29-vuotias. Hänellä on pitkä päihdekäyttöhistoria, ja hän on ollut kerran vankilassa. Vankilasta vapautumisesta on aikaa puolitoista vuotta.

Sini asuu yksin eikä hänellä ole omia lapsia. Sini opiskelee lähihoitajaksi ja harrastaa taiteita sekä kulttuuria.

Työskentelin aiemmassa työssäni sosiaalityöntekijänä avolaitoksessa naisvankien kanssa. Nykyisessä työssäni rikosseuraamusasiakkaiden oppimisvalmentajana minulla on joitakin naisasiakkaita. Tekstini on Sinin ja omien ajatusteni vuoropuhelua.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Pienen tytön tuikkivat silmät

Perjantaina 26. helmikuuta 2016 | Tarja Sassi

Olin valmistellut puoli vuotta lapsen ja isän tapaamista. Isä pohti, kertoako lapselle vankilassa olostaan, asia tuntui haasteelliselta.

Isä suoritti rangaistusta laitoksessa, josta ei niin vain lomille päästä. Tein yhteistyötä vankilan kanssa ja isä sai kuin saikin poistumisluvan vartijoiden saattamana.

Isä ja tytär eivät olleet tavanneet kahteen vuoteen. Ikävä molemmilla oli kova.

Tyttärelle ei ollut haluttu kertoa totuutta isän poissaolosta, koska pelättiin koulukiusaamista ja ehkäpä isä pelkäsi sitäkin, että tykkäisikö tytär hänestä enää totuuden kuultuaan.

3 kommenttia Lue koko kirjoitus

Rispektiä

Keskiviikkona 24. helmikuuta 2016 | Erja Toivo

Rispektiä, kunnioitusta ja arvostusta, kaipaa jokainen ihminen; tulla nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi, hyväksytyksi.  

"Kohtaa minut ihmisenä, kaltaisenasi, erilaisena, kuitenkin samanveroisena. Omanlaisenani yksilönä, osana yhteisöä."

Tämä toive pätee kaikkiin ihmissuhteisiin, kaikkiin kohtaamisiin elämänkulun varrella. Toive on ensiarvoinen, kun mietitään vankeusrangaistustaan suorittavia ihmisiä.

Valta on viranomaisilla, vangilla ei liiemmin valtaa ole, varsinkaan suljetuissa laitoksissa.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Valvottu koevapaus päihdehoidossa haastaa yhteistyökäytänteiden kehittämiseen

Perjantaina 29. tammikuuta 2016 | Janika Lindström

Valvottu koevapaus päihdehoidossa -hanke toteutettiin Laurea-ammattikorkeakoulun sekä A-klinikkasäätiön yhteistyössä. Hankkeessa tutkittiin päihdekuntoutuksen yhdistämistä valvottuun koevapauteen.

Tutkimusaineistoja kerättiin haastattelemalla valvotussa koevapaudessa olleita ja siellä olevia asiakkaita sekä päihdetyöntekijöitä. Lisäksi analysoitiin vankitietojärjestelmäaineistoa sekä kartoitettiin kuntatoimijoiden näkemyksiä.

Hankkeen päätösseminaari järjestettiin Laurea-ammattikorkeakoulussa 2.12.2015. Seminaarissa toteutettiin workshoppeja, joissa rikosseuraamuslaitoksen, kuntien, järjestöjen sekä päihdehuollon ammattilaiset jakoivat toisilleen valvotun koevapauden aikaiseen päihdekuntoutukseen liittyviä hyviä yhteistyökäytänteitä sekä esittivät näkemyksiään yhteistyön kehittämisestä.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Raittiuden hedelmiä

Keskiviikkona 20. tammikuuta 2016 | Harri Eerikäinen

Lapsena ja nuorena en tuntenut oikein todella kuuluvani mihinkään, vaikka kavereita olikin sen verran kuin halusin, eli muutama.

Viihdyin pikkuvanhana lapsena aikuisten parissa, ja nuorena alkoholia runsaasti käyttävien kavereitteni lisäksi vanhempien alkoholistien seurassa.

Tähän jälkimmäiseen oli varmaan syynä sekä se, että heidän joukossaan koin samaistumista enemmän kuin tunne-elämältään itseäni terveempien nuorten bileissä, ja tietenkin myös se, että tuon jo itseäni pitemmälle ehtineen silminnähtävän hädän, rappion ja syrjäytyneisyyden keskellä omat ongelmani eivät tuntuneet niin suurilta.

Mikäs tässä on ollessa, koti ja kaikki, eikä lehteä lukiessa edes huulet liiku. Tukka hyvin, kaikki hyvin, fiksulla miehellä.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Tuloksellista - vai ei?

Keskiviikkona 13. tammikuuta 2016 | Kati Kaarlejärvi

Minua mietityttää usein, onko se, mitä sosiaali- ja rikosseuraamusalalla teemme, tuloksellista.

Olen pohtinut tätä jo jonkin aikaa, koska vuodet ovat antaneet realismia. Olisi järkevää tehdä niitä asioita, joilla olisi merkitystä.

Mutta mistä voi tietää, onko toiminta tuloksellista?

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Hyvästä elämästä

Maanantaina 21. joulukuuta 2015 | Miika Pettersson

Meikäkonnalla tuli marraskuun lopussa täyteen kymmenen vuotta rikoksetonta elämää.

Kymmenen vuotta ilman uusia juttuja, satunnaisia suunnistuskisoja kissalan poikien kanssa, vangitsemisoikeudenkäyntejä, kattoulkoiluja, sähkösellin jonotusta tai jouluja vankilassa.

Vuosikymmen vailla tonnikalaa ja nuudeleita, tyssilappuja, pihapuntteja, perhetapaamisia, puhelinkortteja tai paskapaljuja.

Entisen säätämisen ja sivupeiliin vilkuilun on syrjäyttänyt palkkatyö ja lasten sählytreenit. Sörkan ulkoilupiha on vaihtunut ringette-seuran pukukoppiin.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Vankila kuin hotelli?

Torstaina 10. joulukuuta 2015 | Erja Toivo

Monesti kuulee verrattavan vankilaa hotelliin. Mietin, mistä hotellista et pääse halutessasi poistumaan, tai missä hotellissa vartija seuraa jatkuvasti liikkeitäsi.

Hotellivertaus on vähintäänkin ontuva eikä perustu tosiasioihin. Tällainen vertailu tuo esiin vankeihin kohdistuvat tuomitsevat asenteet.

Asenteilla ei edistetä uusintarikollisuuden laskua ja ihmisten hyvinvoinnin kasvua. Tarvitaan realistista uskoa ihmisten muuttumisen mahdollisuuksiin sekä todellisia toisin toimimisen vaihtoehtoja vankilan muurien sisäpuolelle ja eritoten ulkopuolelle.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Onko "gangstaräppi" tuomittavaa taidetta?

Torstaina 3. joulukuuta 2015 | Janne Raninen

Täällä Suomessakin olen törmännyt samaan keskusteluun, joka velloi Ruotsissa vuosikymmenen sitten, kun "Kartellen" perustettiin. Keskustelu gangstarapista.

Samaa keskustelua olen aikoinaan seurannut, kun NWA, 50 cent, The Game, li'l Kim, Queen Latifah ja muita artisteja julkaisi materiaalia Jenkeissä. Järkyttävää ja tuomittavaa, jotkut huusivat kovaan ääneen.

Kirjoitin hiljattain aiheesta Mercedes Bentsolle ja aion tässäkin kirjoituksessani lainata muutaman lauseen siitä.

Jotkut kutsuvat lajia gangstaräpiksi, toiset todellisuusräpiksi. Lajilla on monta eri nimeä. Yhteinen tekijä on kuitenkin, että siinä nostetaan esille asioita, joista monet eivät suostu puhumaan ääneen.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus