Vangit ovat yhä sairaampia

Suomen vangit ovat psyykkisesti ja fyysisesti sairaita. Asiasta julkistettiin tutkimus viime viikolla. Mielenterveyden häiriöt ja erityisesti päihderiippuvuus ovat lisääntyneet huolestuttavasti.

Tutkittavana oli 600 vankia ja 100 yhdyskuntapalvelua suorittavaa. Vastaavantyyppinen vankien terveystutkimus tehtiin yli 20 vuotta sitten. Yhdyskuntaseuraamusta suorittavien terveyttä ei ole aiemmin tutkittu.

Tutkituilla ihmisillä todettiin runsaasti ruumiillisia sairauksia ja mielenterveyden häiriöitä ja niistä johtuvaa hoidon tarvetta. Elämänaikainen päihderiippuvuus todettiin neljällä viidesosalla, alkoholiriippuvuus kahdella kolmasosalla ja amfetamiiniriippuvuus kahdella viidesosalla.

Persoonallisuushäiriöt olivat yleisiä ja diagnoosin sai kaksi kolmesta tutkittavasta. Eri mielenterveyden häiriöryhmistä vain mielisairauksien eli psykoosien esiintyvyys ei ollut yleisempää kuin muulla väestöllä.

Erilaisia ruumiillisia sairauksia oli runsaasti, vaikka tutkittavien keski-ikä oli alle 40 vuotta. Vain puolet oli täysin työkykyisiä.

Yhdyskuntaseuraamusrangaistusta suorittavien terveydentila oli parempi kuin vankien.  

Pitkäjänteistä hoitoa ja kuntouttamista vaikeuttaa se, että suuri osa vankeustuomioista on lyhyitä. Lähes puolella vangeista se on kolme kuukautta tai vähemmän.

Naisvankien tarpeet erilaisia

Naisvangit ovat yhdysvaltalaisen tutkijan Barbara Zaitzovin mukaan erityisen haavoittuva ryhmä: heillä on terveysongelmia, he ovat usein kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä ja muuta väkivaltaa ja he ovat jääneet vaille tarvitsemaansa apua. Zaitzow vieraili Suomessa kesäkuussa. Sama näyttää toteutuvan suomalaisten naisvankien kohdalla.

Naisvankien määrä on Suomessa noussut ja on nykyään lähes 8 % kaikista vangeista.  

Naisvangit olivat tutkimuksen mukaan sairaampia kuin miesvangit. Traumaattiset kokemukset olivat naisvangeilla terveystutkimuksen mukaan ”hyvin selvästi ja erittäin merkitsevästi yleisempiä kuin muiden ryhmien tutkituilla”.

Neljäsosaa tutkituista naisvangeista oli pahoinpidelty kotona lapsena. Kolmasosa oli ollut seksuaalisessa kontaktissa aikuisen kanssa alle 16-vuotiaana. Noin 70 % oli joutunut kumppanin pahoinpitelemäksi ja noin 20 % kumppanin seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi. Noin 16 % oli joutunut lähisukulaisen seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi ja noin 30 % muun henkilön seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi.

Isä oli kuollut lapsuudessa 15 %:lla naisvangeista, miesvangeista 5 %:lla.

Naisten työmarkkina-asema on huono. Noin 55 %:lla ei ollut mitään ammattikoulutusta. Miesvangeilla luku oli 36 %. Työttömänä ennen tuomiota naisvangeista oli ollut noin 78 %, miesvangeista noin 63 % ja sakkovangeista 74 %.

Vakava masennus todettiin tutkimuksessa naisvangeista noin kolmanneksella. Naisvangeilla todettiin paniikkihäiriöitä, pelko-oireisia häiriöitä ja traumaperäisiä stressihäiriöitä sekä ahdistuneisuutta miesvankeja enemmän.  

Lääkärin arvion mukaan 94 % naisvangeista oli pitkäaikaisen hoidon tarpeessa.       

Brax huolestui työkyvyttömistä vangeista 

Periaate on, että vangeilla tulisi olla samantasoiset terveyspalvelut kuin muulla väestöllä. Vankeusajan terveydenhoidosta vastaa valtio. Vankeinhoidolla on oma terveydenhuoltoyksikkö.

Vapautumisen jälkeen terveydenhoidosta alkaa vastata vapautuvan kotikunta. Vuonna 2009 vankilasta vapautui kuntiin yli 6000 henkilöä.

Vankilaterveydenhuollon ja kuntien terveyspalvelujen tulisi kyetä saumattomaan yhteistyöhön.

- Vankeuteen tuomittujen hoidon tarve on useimmiten olemassa jo ennen rikosseuraamuksen piiriin joutumista ja jatkuu sen jälkeen. Tällöin ei riitä, että terveydentilaan puututaan vain rangaistusaikana. Emme saa joutua tilanteeseen, että hoitoon pääsee vain rangaistuksen kautta, sanoi oikeusministeri Tuija Brax Rikosseuraamuslaitoksen järjestämässä tutkimuksen julkistustilaisuudessa 17.6. Helsingissä.

Braxin mukaan tarvitaan hoitomalleja, jotka saavuttavat kohderyhmän ja mahdollistavat tarpeelliset hoito- ja kuntoutusjatkumot. Tulevaisuudessa tulee myös harkita vankien terveydenhuollon liittämistä osaksi yleistä terveydenhuoltoa.

Brax oli huolissaan siitä, että kaikilla työkyvyttömiksi arvioiduilla vangeilla ei ole työkyvyttömyyseläkettä.

- Tällä voi olla suuri merkitys selviämiselle yhteiskunnassa rangaistuksen jälkeen. Jos kehitämme kattavan tavan vankien työkyvyttömyyden toteamiseen ja siihen liittyviin eläkejärjestelyihin, voimme ehkä katkaista ainakin joidenkin osalta rikollisuuden jatkumisen, Brax sanoi.

Rikosseuraamusasiakkaiden terveys, työkyky ja hoidontarve -projektissa tutkittiin suomalaisten vankien ja yhdyskuntaseuraamusta suorittavien ruumiillisia sairauksia ja mielenterveyden häiriöitä sekä hoidontarvetta ja työkyvyn alenemaa. Kenttätutkimus toteutettiin lokakuun 2005 ja helmikuun 2007 välisenä aikana.

Julkaisu on luettavissa Rikosseuraamuslaitoksen sivulla.

Vankien terveystilanne -tietoisku

Lähteinä on käytetty oikeusministeriön ja Rikosseuraamuslaitoksen tiedotteita, Rikosseuraamuslaitoksen Rikosseuraamusasiakkaiden terveys, työkyky ja hoidontarve -perustulosraporttia sekä professori Barbara Zaitzowin luentoa Tampereella 10.6.2010 Global perspectives on re-entry -konferenssissa.

Kuva: iStockphoto